Sattuu ja tapahtuu

Pitkän päivän matka perille

Itsenäisyyspäivän korvalla olin matkalla erääseen lappilaiskylään tapaamaan entistä pikkulottaa. Lapin Kansan kuvaaja oli mennyt edeltä.

Tunnin ajamisen jälkeen Googlen kartta ilmoitti minun olevan perillä. Ympärilläni näkyi vain lumista metsää ja peltoa silmänkantamattomiin. Soitin kuvaajalle: ”Minkä värinen se talo olikaan?”

”Vaaleanpunainen”, hän vastasi.

Kysymys oli huonosti aseteltu. Talon taloa ei näkynyt mailla halmeilla.

Kuvaaja naurahti ja totesi, että onpa hassua, kun sama osoite löytyy kahdesta paikasta: sekä Rovaniemeltä Kittilään että Rovaniemeltä Sodankylään vievältä tieltä.

Että mitä että, kysyin. Kuvaaja vastasi, että juu, Googlen kartta olisi johdattanut Sodankylään, eli harhaan, mutta onneksi hän älysi ajoissa. Arvata saattaa, kuka ei älynnyt.

U-käännöksen tehtyäni huomasin, että bensa ei riittäisi perille asti. Nyt perille oli reilu puolentoista tunnin matka. Rovaniemelle asti ei tarvitsisi palata, sillä Tiaisten kohdalta pääsisin metsätietä pitkin oikaisemaan. Ilokseni siellä oli myös huoltoasema. Ajoin tankille. Kopeloin laukkua. Nielaisin. Lompakko oli jäänyt kotiin.

Nielin ylpeyteni ja lampsin huoltoasemalle. Yrittäjä kuunteli tarinani ja totesi ykskantaan: eiköhän lähdetä tankkaamaan! Nolona pyysin tilinumeron ja annoin vakuudeksi kaikki mahdolliset tietoni.

Mies katsoi minuun hymyillen: ”Silmistä näkee, keneen voi luottaa.”

Kotiin päästyäni maksoin tankkauksen takaisin ekstrojen kera. Kotiin pääsin vasta puoliltaöin.

Pikkulotalle oli kertynyt odotellessa hiukan sanottavaa.

Lue lisää aiheista: