Venäjä sulki televisiokanavamme. Samana yönä me työntekijät yritimme paeta maasta.

Televisiokanava Dozhd olisi täyttänyt tänä keväänä 12 vuotta.
Dozhd oli Venäjän ainoa riippumaton televisiokanava, ja minä työskentelin siellä lähes kolme vuotta. Maaliskuun kolmantena päivänä kanava keskeytti toimintansa ennalta määräämättömäksi ajaksi.

Dozhdin aloittaessa vuonna 2010 Venäjä oli aivan toisenlainen valtio.
Kanavan perustaja ja johtaja Natalia Sindejeva, moskovalainen seurapiiritähti, oli vastikään jättänyt taakseen yhdessä ex-puolisonsa Dmitri Savitskinin kanssa perustamansa radiokanava Hopeisen sateen (Serebranyij dozhd).

Hopeinen sade oli Venäjän trendikkäin kanava, jossa työskenteli suuri osa sittemmin television eturiviin nousseista tähdistä. Kanavalta ponnistivat esimerkiksi presidenttiehdokkaana ja ainakin julkisesti Putinin vastustajana tunnetuksi tullut Ksenija Sobtšak sekä suositun keskusteluohjelman vetäjä Vladimir Solovjov, joka nykyään on maan ykköspropagandisti.
Hopeisen sateen slogan oli “optimistic channel”, myönteinen kanava, mikä kertookin sisällöstä kaiken tarvittavan.

Kanava oli tarkoitettu viihteeksi niille, jotka eivät enää katselleet Venäjän televisiota. Tehtävä tosin oli vaikea, sillä suurin osa venäläisistä televisiokanavista on kansallisia ja valtion suorassa kontrollissa. Vaihtoehtoisia näkökulmia ei ole, vaan kaikki levittävät yhtä ja samaa näkemystä – hallituspuolue Yhtenäisen Venäjän ja presidentti Vladimir Putinin näkemystä.

Kaikki muuttui, kun Venäjällä alkoi protestien aikakausi. Vuonna 2011 ihmiset lähtivät Moskovassa kaduille ensimmäistä kertaa, sillä heitä kismitti väärennetty vaalitulos. Eri arvioiden mukaan mielenosoittajia oli 25 000–50 000.

Protesteja näytti ainoastaan yksi tv-kanava: Dozhd TV. Sen reportterit työskentelivät protestien polttopisteessä ja sen ankkurit kertoivat asiat katsojille niin kuin ne olivat. Tuosta hetkestä lähtien Dozhdista tuli tärkein kanava niille, joita kiinnosti kuulla erilaisia näkemyksiä ja poliitikkojen kirjoa. Tästä syystä Dozhd leimattiin ”oppositiokanavaksi”, ja tuosta hetkestä alkaen Dozhdia alettiin myös valvoa tarkasti.

Kanava yritettiin sulkea ensimmäisen kerran jo vuonna 2014. Tuolloin syynä oli yleisögallup, jonka aihe oli ”Olisiko Leningradin pitänyt antautua, jotta satojatuhansia henkiä olisi säästynyt?”
Leningradin 900 päivää kestäneen ja yli 600 000 siviilin hengen vaatineen piirityksen loppumisesta oli tuolloin kulunut 70 vuotta.

Kanava suljettiin kaikkien palveluntarjoajien verkosta, ja ainoa tapa saada kanava näkyviin oli tilata ja maksaa se erikseen, mikä supisti trendikkään ja suositun kanavan yleisöä.
Viime vuosina kanava onkin panostanut Youtubeen, jossa sen uutisia ja tärkeimpiä ohjelmia voi katsella ilmaiseksi. Dozhdin Youtube-sisältöjä onkin katseltu yli miljardi kertaa.
Helmikuun 24. päivänä 2022 kaikki muuttui taas.

Sodan – tai siis ”vapauttamiseen tähtäävän erityisoperaation”, kuten sitä kansallisessa televisiossa kutsutaan – alkupäivinä lähes kaikki Venäjän riippumattomat tiedotusvälineet suljettiin ja blokattiin. Myös Facebook ja Instagram on nyt blokattu. ”Valeuutisten”, toisin sanoen uutisten, joiden näkökulma ei vastaa hallituksen näkemystä, levittämisestä voi saada jopa 15 vuoden vankeustuomion. Kahdessa viikossa käytännöllisesti katsoen koko jäljellä ollut lehdistönvapaus on tuhottu.

Maaliskuun ensimmäinen päivä mediaa valvova viranomainen Roskomnadzor blokkasi yleisen syyttäjän käskystä Dozhdin verkkosivut sekä tärkeimmän yhteiskunnallisen radiokanavan Eho Moskvyn. Syyttäjän mukaan ne levittivät valheellisia väitteitä Venäjän armeijan toimista Ukrainassa. Dozhd on tietenkin seurannut tilannetta useista eri näkökulmista, mutta se ei ilmeisesti riittänyt.

Seuraavana yönä lähes kaikki kanavan työntekijät pakenivat Venäjältä. Me hajaannuimme ympäri maailmaa, lensimme sinne, minne oli vielä mahdollista ostaa lippuja.
Suuri osa päätyi Georgiaan – se on halpa ja lämmin, venäläiset saavat oleskella siellä vuoden ilman viisumia ja monet georgialaiset puhuvat venäjää.

Minä en ollut tuossa joukossa, sillä terveyssyistä en voinut lentää. Yritin paeta Suomeen, mutta minua ei päästetty rajan yli. Palasin Moskovaan, jossa kirjoitan tätä tekstiä. Olen hermoraunio, enkä tiedä, mitä minulle ja kollegoilleni tapahtuu.

Tällä välin onkin tapahtunut paljon. Eräs asia on kertomisen arvoinen.
Suomalaiset tuntevat jo Marina Ovsjannikovan, Ykköskanavan työntekijän, joka esiintyi suorassa lähetyksessä sotaa vastustavan kyltin kanssa. On kuitenkin myös muita. Tärkeimpien televisiokanavien työntekijöitä on irtisanoutunut, koska heidät pakotetaan kertomaan vahvistamatonta tietoa, joka voi vääristää katsojien näkemystä sodasta.
 
Meneillään on nimittäin informaatiosota. Kanavat levittävät valheellisia uutisia lisätäkseen jännitteitä entisestään, aivan kuin venäläiset katsojat eivät olisi jo riittävän jännittyneitä. Se on hyvin raskasta.
Haalimme tietoa Telegramin kautta näkyviltä kanavilta, yritämme päästä blokatuille verkkosivuille VPN-palvelun avulla ja saada tietoa ukrainalaisilta paikan päältä.

On vaikea sanoa, miten venäläisiä journalisteja voisi tällä hetkellä auttaa. Meidän on yritettävä koota todellisuutemme rippeet maailmassa, jossa työpaikkojamme, pois lähteneitä kollegojamme ja uutisiamme ei enää ole. Tilanne on todella vaikea ja tarvitsemme aikaa sopeutua.
 
Osa journalisteista on jo avannut Youtube- tai Telegram-kanavan, jolla tuottavat ohjelmia katsojien lahjoitusten turvin.

Dozhdin katsojat pitävät meistä kovasti, odottavat meiltä sisältöä ja tukevat meitä. Toivon sydämestäni, että Dozhd TV voi jatkaa työtään, ja että riippumaton media palaa Venäjälle ja kertoo ihmisille totuuden.

Venäjästä kääntänyt Maria Pettersson.