Kyrillisestä nimistöstä selviytyminen on vaativa muttei mahdoton tehtävä

Kriiseillä on monia epäsuoriakin vaikutuksia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti mediassa muun muassa yhtäkkiseen tarpeeseen julkaista suuri määrä ukrainan- ja venäjänkielisiä nimiä. Nopeiden käänteiden keskellä kirjoittajina on ollut muitakin kuin Ukrainan ja Venäjän tuntijoita tai edes ulkomaantoimittajia. 

Paikan- ja henkilönnimien translitterointiin eli muuntamiseen kyrillisistä aakkosista pätee muutama pääsääntö. 

1. Älä luota vieraisiin translitteraatioihin. Suomenkieliset asut eroavat usein esimerkiksi englanninkielisistä. Emme kirjoita Mikhail Gorbachev vaan Mihail Gorbatšov. Hälytyskellojen on syytä soida muun muassa silloin, kun nimessä on c, x tai yhdistelmä sh, zh tai kh. Esimerkiksi Xenia on meillä Ksenija. 

2. Lopputulos on paras käyttämällä kyrillisiä versioita. Englanninkielisistä muodoista voi usein päätellä asioita: ch:n voi varsin turvallisesti vääntää tš:ksi (Chernenko → Tšernenko) ja Alexanderin muotoon Aleksandr. Yleensä varminta on kuitenkin etsiä alkuperäinen kyrillinen versio ja muuntaa se kirjain kirjaimelta. Media käyttää sekä venäjän että ukrainan translitteroinnissa niiden omia SFS 4900 -standardin mukaisia taulukoita.

3. Ukrainalaiset nimet eroavat venäläisistä. Tutun oloisilla nimillä voi olla erilaisia muotoja: ukrainassa Jelena on Olena ja Sergei taas Serhi. Lisäksi kirjainten translitteroinnissa on jonkin verran eroja. Esimerkiksi г on venäjästä translitteroituna g mutta ukrainasta h. 

4. Vakiintuneissa nimissä on poikkeuksia. Kyrilliset versiot eivät koske joitain tapauksia, joissa muoto on vanhaa perua. Käytämme siis suomalaiseen suuhun muokkautunutta versiota Kiova, vaikka translitteraatio tuottaisi tuloksen Kyjiv. Tällaisia tapauksia voi tarkastella esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen Eksonyymit-verkkopalvelussa.