Kieli

Älä sorru yogaboomiin, varoitti kielenhuoltoguru vielä taannoin

Ville Eloranta

Englannin kielen paine on viime vuosikymmeninä kasvanut entisestään, mutta suomentamisessa perusasiat ovat pysyneet samoina. Tulee uusi ilmiö, jolle joko keksitään omakielinen nimi tai ei. Jos keksitään, se voi pärjätä hyvin tai huonosti. Toisaalta sellaisenaan otettu sana saattaa heti tai vähitellen mukautua kieleen.

Hiljattain löytämäni kielenhuoltolegenda Terho Itkosen (1933 – 1998) kirja Vierassanat – Kielenkäyttäjän opas vuodelta 1990 osoittaa myös, että kolmisenkymmentä vuotta voi olla kielen kehityksessä hämmästyttävän pitkä aika. Vaikka kirjan noin seitsemäntuhannen sanan hakemisto ei toki ole täysin vanhentunut, suositukset ovat ehtineet muuttua lukuisin tavoin.

Nykyisin suhtaudutaan selvästi Itkosta suopeammin muun muassa sanoihin deadline (Itkosen suositus määräpäivä tai takaraja), design (muotoilu), dilemma (pulma) ja stillkuva (vakakuva). Itkosen paheksuma sporttinenkin määritellään lähinnä rennoksi kieleksi.

Erityisen kiintoisia ovat ne suositukset, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi kuin itsestään. Itkonen katsoo vielä aiheelliseksi ohjata pois muodoista boomi, grape (hedelmä), citrushedelmä ja yoga, kun hyvässä yleiskielessä ovat nykyisin liki yksinomaisia buumi, greippi, sitrushedelmä ja jooga. Sananvalinnoissa on huomionarvoista, että harva käyttäisi enää suomenkielisessä tekstissä ilmaisuja breakfast (aamiainen), feedback (palaute), hostess (lentoemäntä) ja soft drink (virvoitusjuoma).

Lähes luonnottomalta tuntuu sekin, ettei Itkonen mainitse lainkaan muotoa fani, ainoastaan muodon fan. Kielemme yleismekanismi on sittemmin hoitanut asian lisäämällä loppu-i:n.

Sanaston kehitys on siis ailahtelevaa ja usein nopeaa. Aina ei tarvita vuosikymmeniä tai edes vuosia: pandemia on tuonut meille muun muassa delta- ja omikronmuunnoksen. Lopulta tärkeintä on ymmärrettävyys.