Pääkirjoitus

Kahdeksan vuotta aikaa valmistautua murrokseen

Ihmiskunnalla on kahdeksan vuotta aikaa muuttaa tapansa. Jos haluamme rajata maapallon lämpenemisen 1,5 asteeseen, päästöt pitäisi saada jyrkkään laskuun vuoteen 2030 mennessä. Se on suurelle yhteiskunnalliselle muutokselle lyhyt aika. Siksi on kiire pohtia, mikä journalismin ja median rooli on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Tammikuun Journalistissa käsittelemme ilmastokysymystä kahdesta eri näkökulmasta. Kysyimme lifestyle-lehtien tekijöiltä, mitä he ajattelevat roolistaan ”hyvän elämän” myyjinä ilmastokriisin aikana. Miten pakko muuttaa kulutustapoja näkyy jutuissa sisustamisesta tai matkailusta?

On tietysti vähän epäreilua kysyä matkailulehden tekijöiltä, eikö heidän pitäisi lopettaa matkailuun kannustaminen. Etenkin yksittäisen tekijän kohdalla kysymys on kohtuuton: tavallisen toimittajan on vaikea saada läpi juttuideoitaan vaikkapa matkailun ilmastovaikutuksista, jos ne eivät johdon mielestä ole myyviä ja sitä, ”mitä haetaan”.

Silti jotkut yrittävät, vaikka rikastumaan sillä ei pääse. Omalla urallaan suuntaa muutti esimerkiksi juttuun haastateltu freelancetoimittaja Saana Jaakkola.

Toinen kysymys on, mitä matkailulehdet aikovat tehdä, jos ihmiset muuttavat elämäntapojaan ja esimerkiksi lakkaavat lentämästä? Tai jos lentämisestä tulee niin kallista, että siihen on varaa enää vain pienellä osalla? Vastauksien pohtiminen tuntuu olevan lifestyle-lehdissä vasta aluillaan.


Media-alan rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ei rajoitu siihen, millaisia sisällöt ovat. Alan yhtiöiden, kuten kaikkien muidenkin, täytyy vähentää päästöjään. Näin Medialiittoon kuuluvat yritykset ovat luvanneet tehdä: nollata suorat päästönsä ja karsia hyvän osan myös epäsuorista.

On hienoa, että yhtiöt toimivat oma-aloitteisesti. Samalla on hyvä huomata, että jos ne eivät tekisi niin, seuraukset bisnekselle voisivat olla huonot. Kahden globaalin markkinointialan toimijan, Dentsu-konsernin ja Microsoft Advertisingin tekemän kansainvälisen kyselyn mukaan merkittävä osa kuluttajista on tulevaisuudessa valmis boikotoimaan tuotteita, jotka ovat ympäristölle vahingollisia.

Haluavatko kuluttajat ostaa journalismia, joka on painettu avohakatusta metsästä tehdylle paperille tai joka on bitteinä hiilisähköllä pyörivällä palvelimella? Entä ovatko ne alustoja, joista vastuullisuudestaan tarkka mainostaja haluaa ostaa ilmoitustilaa?

On myös mahdollista, että median tuloja alkaa kaventaa lainsäädäntö. On vielä melko radikaali ajatus, että esimerkiksi fossiilisiin polttoaineisiin liittyvä mainonta kiellettäisiin. Pelkkää utopiaa se ei kuitenkaan ole: Yli 20 kansalaisjärjestöä kerää kiellon taakse kansalaisaloitetta, jotta EU säätäisi asiasta lain. Asiasta on tehty toimenpidealoite myös Suomen eduskunnassa.

Miten mediayritysten tuloihin vaikuttaisi se, jos lentomatkoja, bensa-autoja tai risteilyjä ei enää saisi mainostaa?


Media-ala kohtasi internetin ja sosiaalisen median yhteiskuntaan tuomat muutokset takki auki. Sisältöjä jaeltiin ilmaiseksi ja uumoiltiin, ettei ”joku naamakirja” ole kilpailija. Alkoi murros, jonka jälkiä paikkaillaan yhä. Tuhansia työpaikkoja hävisi ja mainosrahat katosivat somejättien taskuun. Meni vuosia ennen kuin maksumuurit tekivät digitilauksista merkittävän tulonlähteen. Vasta viime vuosi antoi lupauksen siitä, että työpaikkoja tulee lisää.

Ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskuntaan enemmän kuin internet. Marraskuussa 14 ekonomistia arveli Ylen haastattelussa ilmastonmuutoksen olevan taloudelle ”shokki”, joka vaikuttaa kaikkeen hinnoista veroihin. Miten siihen valmistautuu suhdanteisiin herkästi reagoiva media-ala?

Vastauksien etsimiseen on kahdeksan vuotta aikaa.