Kun toimittajia uhkaa vankeus, kansalaisilla on oikeus tietää tarkalleen miksi

Muistatteko, kun Suomeen säädettiin uusia tiedustelulakeja? Kesäkuussa 2019 puolustusvoimat ja suojelupoliisi saivat muun muassa oikeuden seuloa kansalaisten sähköposteja ilman rikosepäilyä.

Ennen uusien lakien säätämistä niistä käytiin pitkä keskustelu, kuten demokratiassa kuuluu. Muun muassa Journalistiliitto oli huolestunut siitä, tuhoaisivatko uudet lait lähdesuojan.

Joulukuussa 2017 Helsingin Sanomat kertoi aloittavansa juttusarjan, jossa kerrottaisiin, mitä sotilastiedustelu oikeastaan tekee. Tiedustelusta kun ei ollut kerrottu julkisuuteen aiemmin juuri mitään.

Sarjan ensimmäinen osa käsitteli Keski-Suomessa Tikkakoskella sijainneen, signaalitiedusteluun erikoistuneen Viestikoekeskuksen toimintaa. Hesari perusteli juttua sillä, että jopa kansanedustajat joutuisivat päättämään uusista tiedustelulaeista tietämättä tarkkaan, mitä esimerkiksi Tikkakoskella oikein tapahtuu.

Puolustusvoimat teki jutusta tutkintapyynnön samana päivänä, kun se tuli julki. Nyt jutun tehneet journalistit ovat neljättä vuotta keskellä mutkikasta oikeusprosessia, joka voi johtaa vankeustuomioon.

Viestikoekeskukseen liittyvässä oikeudenkäynnissä on kyse siitä, millaista tietoa kansalaisilla on oikeus vastaanottaa. Jos luovumme osasta yksityisyytemme suojaa, eikö meillä ole oikeus tietää edes jonkin verran siitä, millainen toimija tätä valtaa meihin käyttää, miten ja miksi? Mielestäni on.

Ilman journalisteja kansalaiset ovat viranomaisten oman viestinnän varassa. Voi tietysti ajatella, että sotilastiedustelun kohdalla se riittää: saamme tietää vain sen, mitä meidän halutaan tietävän. Harva kuitenkaan suhtautuu näin mihinkään toiseen viranomaiseen.

Kyse on myös tiedon vapaudesta. Helsingin Sanomien mukaan kaikki sen julkaisemat tiedot olisi voinut saada selville julkisista lähteistä. Ei tiedosta tee salaista se, että se on painettu myös paperille, johon on lyöty punainen leima.

Ja tietenkin, kyse on journalistien mahdollisuudesta tehdä työtään.

Helsingin Sanomien journalisteja ei syytetä vain turvallisuussalaisuuden paljastamisesta, vaan myös ”turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä”. Toimittajien syyttämisestä päättänyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe sanoo STT:n haastattelussa 7. marraskuuta, että on vaikea määrittää, milloin uutisjutun valmistelu muuttuu julkaisun yrittämiseksi. Harva journalisti kuitenkaan ”valmistelee uutisjuttuja” ilman tarkoitusta myös julkaista.

Syyttäjä kuvaa STT:n jutussa rankaisemattoman valmistelun ja rangaistavan yrityksen rajaa veteen piirretyksi. Tilanne on omiaan lisäämään itsesensuuria.

Syyttäjä on jo etukäteen uumoillut oikeudenkäynnin olevan suurelta osin salainen. Kolme journalistia voidaan tuomita maanpetosrikoksesta salaisessa oikeudenkäynnissä, eivätkä tuomion syyt olisi täysin julkisia yleisölle. Se kuulostaa enemmän maalta sananvapauslistan häntäpäässä kuin Suomelta, jossa tilanne vielä viimeksi oli toiseksi paras maailmassa.

Muun muassa Julkisen sanan neuvosto, Päätoimittajien yhdistys ja Journalistiliitto ovat painottaneet syytteiden ja oikeudenkäynnin avoimuutta.

Kun journalisteja uhkaa työnsä vuoksi vankeus, on kansalaisilla oikeus tietää viimeistä pilkkua myöten, miksi.

Kirjoittaja on Journalistin vt. päätoimittaja. Päätoimittaja Maria Pettersson on vapaalla 28. helmikuuta saakka.