Golf-virta saattaa hidastua.
The Guardianista lainattu uutinen levisi elokuussa muun muassa Yleen ja maakuntalehtiin kuolleen silakan mittaisena STT:n sähkeenä, johon oli haastateltu yhtä professoria.
Jutun pihvi oli se, että koko uhka on ”ajatusleikin tasolla” ja tuskinpa ainakaan Suomelle on tiedossa mitään vakavaa.
Kyseessä oli tavanomainen ilmastokriisiuutinen. Tyypillisesti suomalaisviestimet referoivat ne ulkomaisista lehdistä, liittävät perään ehkä Suomi-aiheisen hännän ja hautaavat ne sitten tiedepalstoille.
Miettikää, jos koronauutisointia olisi hoidettu näin.
Olisimme pian kaksi vuotta eläneet maailmassa, jossa maapallolla liikuskelee ärhäkkä nuha, joka onneksi on aika laimea Suomessa. Rokote voi olla hyvä juttu, tosin se on aika kallis ja syö tosi paljon verorahoja kivoista jutuista kuten kesämökkien remonttivähennyksistä.
Koronadenialistit kutsutaan väittelemään asiallisissa artikkeleissa lääkäreiden ja tutkijoiden kanssa. Suomi voi tienata nuhalla ison kasan rahaa brändäämällä Lapin erämaat koronavapaaksi lomakohteeksi ja innovoimalla äppejä, joilla voi saunoa etänä yhdessä! Suomi selviää ja rikastuu, koska olemme niin hyviä kaikessa ja turvassa täällä kaukana pohjolassa.
Onneksi media oli koronan kanssa parempi. Se piti kansalaiset tehokkaasti informoituna kansainvälisten koronastrategioiden uusimmista käänteistä ja tiedeyhteisön viesteistä. Hallituksen ja viranomaisten linjaukset perattiin tiheällä kammalla.
Siksi monta mittaluokkaa vakavamman ilmastokriisin uutisoinnin vaihteleva taso, näkökulmien laiskuus ja uutistuotannon velttous ällistyttävät. Selvästi media pystyy vastuulliseen kriisiuutisointiin, jos haluaa. Ilmaston kohdalla ei halua.
Toimituksissa arvellaan, että tavalliset suomalaiset ovat niin yksinkertaista porukkaa, että ilmastouutisoinnissa on paras pysyä arjen tasolla ja välttää paniikkia. Etteivät juntit nyt vain suutu tai pelästy.
Suomalaiset ovat kuitenkin fiksuja. Helsingin Sanomien toimittaja Anna–Stina Nykänen kävi kysymässä maakuntien Suomessa, miten tavallinen kansa suhtautuu ilmastonmuutokseen. Kansalaiset, joita media niin kovasti haluaa suojella ikäviltä tunteilta, ovat tosi hyvin kartalla. Niemissä ja notkelmissa ei ole epäselvyyttä siitä, miten vakavasta tilanteesta on kyse, ja siksi jokainen yrittää omalta osaltaan tehdä edes pieniä ilmastotekoja.
He ovat tavallisia ihmisiä, joiden ääni ei kuulu kauas.
Tavallisen nakin vaihtaminen soijanakkiin ei välttämättä kirpaise sirpoja ja perttejä niin paljon kuin mediaväki mielessään maalailee.
Vaikka Twitterissä nimimerkki VainLihaaJaBensaa ilmoittaa vastustavansa nyhtökauraa, saattaa mökin mummo tehdä nyhtökaurakastiketta ilman suuria vihan tai rakkauden tunteita. Tavallinen lahtelainen voi jättää Bangladeshissa valmistetut alepyyhkeet hyllyyn, vaikka niitä saisi kolme kahden hinnalla – ilman että soittaa siitä toimitukseen.
Sitra julkisti muutama vuosi sitten laskurin, jolla kuka tahansa pystyi mittaamaan henkilökohtaisen hiilijalanjälkensä. Koulutettu, hyvin toimeentuleva urbaani keskiluokka, johon valtaosa toimittajista kuuluu, klikkasi laskuriin elämänsä peruspuitteet.
Loma-asunto, kodin neliömetrimäärä, auto, lomalennot. Yksikin näistä muuttujista saattoi paiskata kivan ihmisen maapallon törkeimpien saastuttajien joukkoon.
Sosiaalinen media täyttyi järkyttyneestä päivittelystä ja epäuskosta. Miten niin kuulun Suomen saastuttavimpaan kolmannekseen. Minähän lajittelen biojätteeni. Laskurissa on virhe!
Anna-Stina Nykäsen haastattelemat tavan ihmiset pienine toiveineen eivät ehkä lopulta kuulu samaan veneeseen kaupunkien mediaväen kanssa.
Sitten ovat kansalaiset, joita poliitikkojen ja median hyssyttely ei miellytä. He istuvat kaduilla ja sotkevat paikkoja Sanomatalossa. Fiksu toimittaja twiittaa, että hieman tuovat mieleen jotkut terroristit jossakin muualla. Vastuutonta poliisin resurssien haaskaamista ja liikennekin kärsii.
Ilmastohätätilaa pehmentelevä ja siihen laiskan defensiivisesti suhtautuva mediaväki taitaa sittenkin suojella eniten omia tunteitaan.
Löytyisiköhän kahvihuoneesta vielä sitä makoisaa unipullaa?
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
