Sattuu ja tapahtuu

Kova kiire tarkastajan juttusille

Kun poliisi pysäytti toimittajan ja kuvaajan nopeusratsiaan, Mika Heikkilä turvautui pieneen valkoiseen valheeseen.

Vuonna 2006 olin Seiskan juttukeikalla Jamaikalla. Mutkaisella tiellä eteeni avautui suora. Polkaisin ikivanhan japanilaisen auton vauhtiin, jotta onnistuisimme ohittamaan kuorma-auton. Mittari näytti 120 kilometriä tunnissa, kun nopeusrajoitus putosi kuuteenkymppiin – ja edessä oli poliisin tutka.

Paikallinen reinikainen viittelöi minut ja edellä ajaneen tien reunaan ja käveli luokseni.

”Ya’mon, onko sulla heittää röökiä?”

”En polta”, vastasin.

Sen jälkeen hän näytti tutkastaan, että olisin ajanut 87 kilometriä tunnissa.

Tiesin heti, että lukema on edellä ajaneen. Oma lukemani olisi ollut joko 120 tai 60, sen verran voimakkaasti ehdin jarruttaa.

”Mihin kiire”, konstaapeli kysyi.

”Olen matkalla tapaamaan pomoasi tarkastaja Clive Brownia”, heitin pienen valkoisen valheen ja jatkoin, että olemme toimittajia.

Hiljaa pysytelleellä kuvaajallani oli sylissään Nikonin pitkäpiippuinen järjestelmäkamera.

”Oletteko tekemässä tv-uutista täällä murhatusta suomalaisesta lääkäristä?” poliisi uteli huomattuaan still-kameran.

Journalistien työvälineet tai -tavat eivät onneksi olleet hänelle tuttuja.

”Pitäisi tehdä haastattelu pomostasi ennen kotimatkaa. Sen takia tuli ajettua ylinopeutta.”

”Tämä olisi tavallisesti satasen sakko, mutta turvallista matkaa”, konstaapeli hyvästeli.

Oikeasti haastattelu oli jo tehty. Tapasin tutkinnanjohtaja Brownin kolmen keikan aikana useasti, ja soittelinkin hänelle säännöllisesti.

Kun murhaaja lopulta sai elinkautisen, poliisipäällikkö pyysi minua välittämään tiedon Helsingin poliisin murharyhmään. Jamaikan poliisi säästi puhelinkuluissa, kun päälliköllä ei ollut käytössään kuin oma Nokian kännykkä.