Liitto

Kuusi vuotta sitten freelancerit petettiin. Nyt lainsäätäjät voivat turvata luovan työn tekijöiden elannon.

Luovan työn tekijöiden kohtuulliset korvaukset voitaisiin varmistaa, kun EU-pykäliä tuodaan kotimaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön, kirjoittaa Sanna Nikula.

Kuka muistaa, miten suomalaiset luovien alojen tekijät taistelivat oikeudesta kohtuulliseen korvaukseen reilut kuusi vuotta sitten, kun tekijänoikeuslakia uudistettiin edellisen kerran isommin? Silloisessa hallitusohjelmassa oli luvattu, että tekijänoikeuslakiin tulisi entistä tarkempaa sääntelyä tekijänoikeussopimuksien kohtuullisuudesta.

Lopulta lakiin ei kuitenkaan uskallettu kirjoittaa edes, että tekijällä on oikeus saada kohtuullinen korvaus tekijänoikeuksiensa luovuttamisesta. Saati, että korvausta olisi automaattisesti pidettävä kohtuullisena, jos se perustuisi alalla yhteisesti hyväksyttyyn suositukseen tai olisi kollektiivisesti neuvoteltu.

 

Keväällä 2018 Euroopan parlamentti hyväksyi direktiivin tekijänoikeudesta eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Parlamenttivaiheessa direktiiviin kirjattiin kauan odotettu ”kohtuullisen korvauksen periaate”. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tekijät saisivat asianmukaisen ja oikeasuhtaisen korvauksen teostensa käytöstä.

Julkisuudessa keskustelu direktiivistä on keskittynyt alustojen vastuuta koskevaan, niin sanottuun Youtube-artiklaan sekä virheellisesti linkkiveroksikin kutsuttuun artiklaan kustantajan lähioikeudesta. Freelancetoimittajien, taiteilijoiden ja esittävien taiteilijoiden – siis niiden, joiden hengentuotteista koko luova ala saa sisältönsä – aseman parantamiseksi säädetyt artiklat ovat jääneet näiden varjoon.

Teoksen katselijalle tai kuuntelijalle ei juuri näy, elääkö taiteilija köyhyysrajalla vai rikkaudessa. Kansalaista kiinnostaa lähinnä se, mitä hän itse saa internetissä tehdä ja katsella.

Ilman tekijöitä ja heidän teoksiaan emme kuitenkaan edes keskustelisi siitä, saako teoksesta tehdä meemin tai saako musiikkia käyttää omassa Youtube-videossaan.

Taiteilijan, muusikon tai freelancejournalistin ammatti on oikea ammatti, jolla pitäisi tulla toimeen. Millainen olisi maailmamme, jos näitä töitä voisi tehdä vain jonkun muun työn ohella, harrastustyyppisesti?

”Mulla olisi nyt ihan mahtava juttuidea, mutta se vaatii aika paljon työtä, saisinko viikon vapaata tästä kirvesmiehen duunistani, jotta voisin toteuttaa sen?”

”Biisiä pukkaa, hirveä luova vimma päällä, otanko saikkua, että ehdin säveltää?”

 

Sananvapaus ja taiteen ja tieteen vapaus ovat perusoikeuksia. Journalismin riippumattomuus on myös taloudellista riippumattomuutta.

Ainoa tehokas keino parantaa tekijöiden asemaa on se, että esimerkiksi ammattiliitot saavat alkaa neuvotella myös itsensätyöllistäjien palkkioista ja korvauksista kollektiivisesti.

Hallituksen esitys siitä, miten direktiivi sovelletaan suomalaiseen lainsäädäntöön, annetaan näillä näkymin heinäkuussa.

Luovan työn tekijät petettiin kuusi vuotta sitten. Nyt direktiivi antaa lainsäätäjille toisen mahdollisuuden tunnustaa, että tekijöillä on oikeus ansaita työllään.

Suomella on direktiivin käyttöönotossa tuhannen taalan paikka tehdä ratkaisuja, jotka oikeasti kannustavat lahjakkaita ihmisiä hakeutumaan luoville aloille. Tekijänoikeuslakiin pitää kirjoittaa, että korvaukset ja sopimusehdot ovat oikealla tasolla silloin, kun ne perustuvat alakohtaisiin kollektiivisiin sopimuksiin.

Polku ammattiliitojen kollektiiviselle sopimusoikeudelle on avattava nyt.