Etusivu uusiksi

Ennen Pekingin olympialaisia 2008 pääsimme Avun valokuvaajan Timo Pyykön kanssa tekemään kolme päivää töitä Japanissa Suomen yleisurheilujoukkueen viimeistelyleirillä. Saimme haastattelut Tero Pitkämäeltä ja Niina Kelolta sekä henkilöjuttuja karttaneelta Jukka Keskisalolta. Keskisalon oli tarkoitus olla printtipaketin lähtöjuttu, jota hinkkasimme pikkutarkasti ennen lentoa Osakasta Pekingiin.

Kisoissa jo alkaneen ampumaurheilun potentiaali oli tiedossa, mutta se oli päätetty jättää leirin takia pois seurannasta. Koneen laskeuduttua avasin puhelimen, siellä oli Suomen joukkueen tiedottajan viesti: Henri Häkkiselle kivääripronssia. Kiva, mutta ei vaadi toimenp… kunnes luin eteenpäin ja suusta pääsi ”Ei perkele!”

Meillä oli tunti aikaa hakea akkreditoinnit mediakeskuksesta ja ehtiä olympiakultaa voittaneen trap-ampujan Satu Mäkelä-Nummelan lehdistötilaisuuteen sekä noin puoli tuntia kahden aukeaman uuteen juttuun. Taksikuski eksyi matkalla hotelliin, jonne syöksyimme kaksi minuuttia ennen tilaisuutta. Helsingin Sanomissa työskennellyt ystävä Satu Pajuriutta lykkäsi käteeni muistilapun, jonka pohjalta haastattelin onneksi puheliasta voittajaa.

Pyykkö räiski kuvia menemään ja katosi lähettämään ne. Istuin aulan sohvalla naputtamassa tekstiä, kun tajusin jonkun katselevan. Norjan maajoukkueasussa oleva kuulajätti seurasi vierestä ja nauroi touhuilleni ääneen. 

Olin kiiretiloissani jo kommentoimassa: ”Mitä naurat, vedän sua turpaan”… tai no, ehken sittenkään.

Lopputuloksen uskalsin katsoa vasta Suomessa. Olosuhteisiin nähden se oli ihan onnistunut, mistä kuului toki kiitos myös ripeille kollegoille kotitoimituksessa.