Kielenhuollon päämaja ei ole käymässä turhaksi

Teemme itsemme vähitellen tarpeettomiksi, sanoi Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Sari Maamies lokakuun alussa Kielitoimiston 75-vuotisjuhlaseminaarissa. Väite oli osa Maamiehen esitystä Kielitoimiston neuvontapalveluista. Tarpeettomuus viittasi siihen, että yhä useampi kieliohje on nykyisin saatavilla kätevästi Kielitoimiston maksuttomista internetpalveluista.

Maamiehen arvio oli tulkittavissa huumoriksi, koska ei Kielitoimiston tarve ole mihinkään katoamassa – ei ainakaan kieltä huoltavan toimittajan näkökulmasta. Suomen kieli ei nimittäin osoita mitään pysähtymisen merkkejä. Siksi Kielitoimiston sanakirjasta tulee nykyisin uusi sähköinen versio noin kerran vuodessa ja Kielitoimiston ohjepankki on jatkuvasti päivitettävä palvelu.

Suomessa oli ohjailtu yleiskieltä jo ennen vuotta 1945, mutta Kielitoimiston tarkoitus oli tuoda ohjailun tulokset eli ohjeet aiempaa paremmin virastojen, viestinten ja kansan saataville.

Miksi Kielitoimisto sitten on merkittävä suomalaiselle journalismille? Vastausta etsiessään voi kurkistaa englannin kielen todellisuuteen: jättikieleltä puuttuu keskitetty suosituksia antava organisaatio.

Suurten englanninkielisten lehtien tai uutistoimistojen, kuten The New York Timesin ja AP:n, linjaukset saattavat olla täysin ristiriidassa keskenään. Merkittävien englannin sanakirjojen toimitukset taas ovat vuosi vuodelta haluttomampia antamaan kielestä suosituksia. Toisaalta englanti on kovin eri kielimuoto Yhdysvalloissa kuin vaikkapa Intiassa.

Suomen kokoinen maa ja kielialue ei ehkä kestäisi vastaavaa tilannetta. Toki tiedotusvälineillä voi olla omia linjauksiaan myös täällä, mutta julkisen viestinnän kannalta on viisainta, ettei yleiskielessä sooloilu ainakaan karkaa käsistä. Tämä aika ei varsinaisesti kaipaa lisää ymmärryksen puutetta.

Korjaus 23.10.2020 klo 12.45
“Erityistutkija” korjattu “erityisasiantuntijaksi”