Journalisteja pitäisi kohdella kuin huippukoodareita, kirjoittaa entinen toimittaja Verna Vuoripuro

Miksi journalismin ammattilainen siirtyy viestintään?

Keskustelu alanvaihtajista käy jälleen kuumana. Kutsumusammattinsa jättäneiden perustelut lähdölle vaihtelevat, mutta yksi perustelu toistuu: työnantajat kohtelevat toimittajia yksilöiden ­sijaan monistuvana resurssimassana.

Vaihdoin hiljattain journalismin viestintätyöhön teknologia-alalla, ja loikka konsulttitaloon avasi silmäni. Kun yrityksen liikevaihto perustuu suoraan huipputekijöiden työn ja taitojen myymiseen, parhaista osaajista on pidettävä kiinni ja heitä on löydettävä lisää. Ihmisen arvo on erityisen helppo nähdä, kun hänen työllään on konkreettinen tuntihinta.

Mediataloissa sen sijaan ajatellaan usein, että bisnes perustuu juttujen tai journalismin myyntiin. Todellisuudessa nekin kauppaavat yksilöiden osaamista. Juttu on usein juuri niin hyvä kuin sen kirjoittanut ja editoinut toimittaja.

Miten teknologia-ala sitten takertuu parhaisiin tekijöihin? Helppo ja media-alan näkökulmasta hyvin epäreilu vastaus olisi raha.

Kilpailukykyinen palkka, arkea sujuvoittavat työsuhde-edut ja toimivat työvälineet kiinnostavat varmasti toimittajiakin. Todellinen valtti on kuitenkin jotain paljon saavutettavampaa: oikeanlainen suhtautuminen.

Kun henkilöstövetoisessa yrityksessä tehdään päätöksiä, tärkein kysymys on usein se, olisivatko työntekijät tyytyväisiä päätökseen. Ja kun rekrytoidaan, rekrytoidaan tosissaan ja taktisesti. Kilpailijoiden kanssa kilpaillaan asiakkuuksien lisäksi ihmisistä.

Haluaisin nähdä saman journalismissa: sen sijaan, ­että kisataan pelkästään skuupeista, olisi tärkeää suhtautua yhtä omistushaluisesti alan parhaisiin osaajiin. Eikä ­ainoastaan yksittäisiin tähtitoimittajiin vaan uutistyön arjen sankareihin, jotka pitävät koneiston pyörimässä ja tason korkealla.

Oma loikkani liittyi lähinnä oppimisenhaluun, mutta vaihdon tehtyäni havahduin siihen, miten iso merkitys työnantajan suhtautumisella ihmisiin on.

Minua kohtaan on oltu useimmiten mediatöissäkin reiluja. Alalla kuulee kuitenkin lukuisista tapauksista, joissa näin ei ole ollut.

Journalismia on perinteisesti pidetty alana, jossa työn imu hyvittää ammatin lieveilmiöt. Journalistiin ja Suomen Lehdistöön haastatellut alanvaihtajat kertovat kuitenkin, että merkityksellistä ja opettavaista työtä voi nykyään tehdä myös monessa muussa paikassa.

Siksi median murroksessa tarpovien olisi nyt viimeistään syytä havahtua inhimillisen pääoman tärkeyteen. Käänsihän esimerkiksi äärimmäisen numero-orientoitunut Jeff Bezoskin The Washington Postin kurssin investoimalla prosessien ja teknologian lisäksi ihmisiin.

Opetusministeriön ja -hallituksen ennakoinnin asiantuntijaelimen, Osaamisen ennakointifoorumin, tuoreessa raportissa arvioidaan, että viestintä- ja kustannusalalle tarvitaan seuraavan 15 vuoden aikana 20 000 uutta työntekijää. Toimittajien aivovuoto viestintään ja muillekin aloille jatkuu, jos ongelmaan ei havahduta.

Jos tuudittaudutaan esimerkiksi siihen, että kesätyöhakemuksia tulee yhä yhtä paljon kuin ennenkin, saattaa ohi mennä jotain olennaista.

Hakemusten määrä on puutteellinen mittari, jos arvioidaan, saadaanko parhaat voimat töihin.