Haloo! Oletko pahassa paikassa?

Tapaninpäivänä 2004 mannerlaattoihin pakkautunut jännitys laukesi Intian valtameren alla. Maanjäristyksen aiheuttamat hyökyaallot tuhosivat laajoja alueita Kaakkois-Aasian rannikoilta. Yli 200 000 ihmistä kuoli.

Pian vuodenvaihteen jälkeen menin keikkatöihin Rumban toimitukseen. Julkaisua kutsuttiin ”rockin ajankohtaislehdeksi” – 15 vuotta sitten kahden viikon välein ilmestyvä tabloidikin kävi uutismediasta.

Sain tehtäväkseni koostaa ajankohtaissivuille tsunamiin liittyvän jutun, jossa kartoitettiin katastrofialueella olevien suomalaismuusikkojen tilannetta. Kiire oli kova, joten tartuin toimeen reippaalla sykkeellä.

Olin kuullut, että rumpali Sami Kuoppamäki oli pelastautunut perheineen täpärästi tsunamilta. Kaivoin muun muassa Kingston Wall -yhtyeestä tunnetun muusikon yhteystiedot esiin, otin luurin käteen ja näppäilin numeron.

Hälytysäänet tuuttasivat aikansa, kunnes Kuoppamäki vastasi. Aloitin puhelun, kuten langattoman viestinnän varhaisvuosina tapana oli:

”Janne Flinkkilä tässä Rumba-lehdestä terve! Ootko sä pahassa paikassa?”

Linjalle laskeutui kuolemanhiljaisuus.

”Tota, mä en pahempaa paikkaa tällä hetkellä kyllä tältä pallolta keksi.”

Kuoppamäen perheen bungalow oli huuhtoutunut viikko sitten mereen. He olivat edelleen jumissa saarella, joka oli hävityksen vallassa. Ilma oli täynnä järkytystä ja epätietoisuutta.

Tajusin tehneeni ison mokan. Sen tajusi myös Kuoppamäki. Hän ei voinut kuin naurahtaa. Sain uutissivut täyteen, mutta häpeä ei ihan heti hellittänyt.

Sittemmin olen aloittanut puhelut ihan vain tervehtimällä ja menemällä asiaan.