Tv-sarjojen tutkintapyyntöjupakassa trollit voittivat journalistit 6–0

22. marraskuuta kaikki suuret tiedotusvälineet uutisoivat, että poliisi oli saanut lukuisia tutkintapyyntöjä koskien vanhoja tv-sarjoja. Pyynnöissä pyydettiin tutkimaan mahdollista kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Kaikissa suurissa tiedotusvälineissä kirjoitettiin tässä yhteydessä Päivi Räsäsen (kd.) kiihottamistutkinnasta ja entisen koomikon, nykyisen kansanedustajan Pirkka-Pekka Peteliuksen (vihr.) anteeksipyynnöstä saamelaisille.

Asiaa siis kontekstoitiin mediassa siten, että se yhdistyi rasismia ja syrjintää vastustaviin niuhoihin “suvakkeihin”, jotka pyrkivät sensuroimaan jopa vuosikymmenten takaista tv-viihdettä. Eikö mitään saa enää sanoa, edes huumorisketsissä! Nyt ovat kukkahatut menneet liian pitkälle, pohti huomattavan moni kansalainen sosiaalisen median keskusteluissa.

Yksi virkistävän täyspäinen näkemys löytyi Helsingin Sanomista, kun Juho Typpö epäili kolumnissaan tutkintapyyntöjä “silkaksi trollaukseksi”. Näin arveli myös moni muu pitkiä aikoja Twitterissä ja keskustelupalstoilla viettänyt.

Hiljaisuus – jolla tarkoitan journalistisen kontekstoinnin puutetta – onkin korvia huumaava nyt, kun poliisi on tiedottanut, ettei esitutkintaa toimiteta.

Suurimmat tiedotusvälineet ovat julkaisseet poliisin tiedotteen pohjalta tehdyn uutisen, jossa kerrotaan perusasiat: tutkintapyynnöt kohdistuivat muun muassa tv-sarjoihin Hymyhuulet ja Pulttibois sekä yhteen Pekka ja Pätkä -elokuvaan vuodelta 1960. Tutkintapyynnöt sisälsivät vain “yleisluontoisen väitteen mahdollisen rikoksen tapahtumisesta”.

Mutta sitä uutisissa ei kerrota, että kyse ei ollut lainkaan alati mielensä pahoittavista “suvakeista” tai “vihervasemmistosta”, vaan nettioikeiston silmänkääntötempusta.

Vaikka perinteisessä mediassa ei toistaiseksi ole avattu tutkintapyyntöjen todellisia taustoja, Savon Sanomien toimittaja Asta Tenhunen teki niin ansiokkaassa Twitter-ketjussaan.

Tutkinnanjohtajan 16-sivuisessa päätöslauselmassa kerrotaan tutkintapyynnön jättäneiden kuuden miehen nimet. Toimittajan on helppo tarkistaa heidän taustansa esimerkiksi julkisista rekistereistä ja hakukoneita käyttäen. Näitä tietoja voidaan sitten verrata heidän someprofiiliensa sisältöön.

Tenhunen teki juuri näin ja sai selville, että heistä ketään ei ole syytä pitää vihreinä, vasemmistolaisina tai “suvakkina”. Yksi heistä on ollut perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaana ja toimii aktiivisesti PS-nuorissa. Muilta ei löytynyt aktiivista puoluetoimintaa, mutta kylläkin selviä viitteitä oikeistolaisesta ajatusmaailmasta.

Yksi miehistä oli tehnyt rikosilmoituksen koomikko Ismo Leikolasta sillä perusteella, että tämä vitsailee kristinuskosta. Tämä oli miehen mielestä vihapuhetta.

Väännetään siis vielä rautalangasta: kyseessä oli oikeistolaisiksi laskettavien trollien masinoima kampanja, jonka tarkoituksena on a) mitätöidä kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikoksena ja b) esittää niin sanotut suvaitsevaiset typeryksinä. Poliisi joutui kirjoittamaan 16 sivun mittaisen päätöksen perustellakseen, miksi asiasta ei ole syytä suorittaa esitutkintaa. Tällainen on aivan turhanpäiväistä poliisin kuormittamista.

Journalistin ohjeiden mukaan uutistapahtumat on syytä seurata loppuun asti. Vastuullisen median on syytä kertoa yleisölle, kun uutta tietoa ilmenee. Nyt vaarana on, että laajalle levinnyt trollien ajama tulkinta jää elämään.