Lukijoilta: Kuopion koulusurman käsittely jäi kesken

Kuopion 1. lokakuuta tapahtunut kouluhyökkäys avasi aiempien koulusurmien jättämiä haavoja. Viranomaisten hyvin toiminut yhteistoiminta Kuopion kouluhyökkäyksessä sekä kriisin jälkihoito osoitti, että aiemmista koulusurmista oli otettu opiksi. Median osalta on myös hyvä arvioida teosta seurannutta uutisointia ja sen vaikutuksia.

Koulusurmien uutisointia tarkastelleina tutkijoina haluamme nostaa esiin näkökohtia uutisoinnista.

Ensinnäkin tekijän nimeämiseen liittyy eettisiä haasteita. Välittömästi teon tultua julkisuuteen sosiaalisessa mediassa ryhdyttiin spekuloimaan tekijän kansallisuutta, ja maahanmuuttajavastaisissa internetyhteisöissä tekijä julistettiin maahanmuuttajaksi. Viranomaiset ja tiedotusvälineet suuntautuivat tiedotuksessaan alusta alkaen väärän tiedon leviämisen estämiseen. Tekijän suomalaisuutta korostettiin nimeämällä hänet ja antamalla tarkat kuvaukset hänen ulkonäöstään.

Tämä ei katkaissut spekulointia maahanmuuttovastaisilla keskustelufoorumeilla, mutta näin koulusurman uutisointia tehtiin maahanmuuttokeskustelun ehdoilla.

Tekijän nimeämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu kansainvälisessä keskustelussa viime vuosina runsaasti. Tutkimukset osoittavat, että joukkosurmilla on selvä copycat-vaikutus. Tekijät opiskelevat aiempia tapauksia ja pyrkivät aiheuttamaan vielä enemmän tuhoa.

Columbinen tragedia laukaisi koulusurmien aallon Yhdysvalloissa ja myös Jokelan kouluampuja Suomessa oli tutkinut Columbinen teon yksityiskohtia. Jokelan surmaaja inspiroi Kauhajoen tekijää. Poliisi on ilmoittanut väkivaltauhkausten lisääntyneen myös Kuopion tapauksen seurauksena.

Toiseksi uutisoinnin määrä ja kesto kertovat aiheelle annetusta merkittävyydestä. Ensin tapahtumista raportoidaan minuuttitahdilla, kommentteja haetaan viranomaisilta ja silminnäkijöiltä. Sitten selvitetään tekijän motiiveja kaivamalla kaikki mahdollinen hänen menneisyydestään. Tiedotusvälineet kilpailevat nopeudessa julkaista teosta selvinneitä yksityiskohtia ja mahdollista motiivia.

Kahden viikon jälkeen tapahtuma oli jo elänyt aikansa valtamediassa. Tämä kaari noudattaa tutkimuksissa havaittua tavallista uutissykliä yhdysvaltalaisten koulusurmien uutisoinnissa. Olemmeko Suomessakin jo niin turtuneet koulusurmiin?

Suurin osa aiheen uutisoinnista on keskittynyt reaaliaikaiseen uutisointiin teosta, tekijään ja hänen mahdollisiin motiiveihin. Koulusurman jälkiseurausten uutisointi on jäänyt kesken. Julkista keskustelua tarvittaisiin vielä tekojen ehkäisystä tulevaisuudessa. 

Yhdysvalloissa Parklandin kouluampumisen kokeneet nuoret onnistuivat pidentämään kouluampumisen uutissykliä aktivismillaan: sosiaalisen median avulla ja organisoitumalla aserajoituksia ajavaksi liikkeeksi he ovat nostaneet aselakien tiukentamisen kansalliseen keskusteluun uudella tavalla.

Kansallinen media voi tehdä kollektiivisen ratkaisun uutisoinnin linjasta. Norjassa näin tehtiin, kun journalistit yhteistuumin päättivät lykätä Utøyan iskun selitysten ja syyllisten etsimistä ja keskittyä iskun jälkeen tukemaan kriisiviestintää ja antamaan alustan julkiselle sokin ja surun käsittelylle. Uuden-Seelannin Christchurchin synagoga-ampumisen jälkeen maan pääministeri Jacinda Ardern kieltäytyi nimeämästä tekijää ja media seurasi hänen esimerkkiään. Näin keskustelu käännettiin uhreihin ja aselainsäädännön tiukentamiseen.

Kuopion koulusurmasta seurannut yhteiskunnallinen keskustelu on jäänyt verrattain vähäiseksi, yksittäisiksi heitoiksi ilman ratkaisuehdotuksia. Asiantuntijat ja viranomaiset ovat painottaneet mielenterveyspalvelujen saatavuuden tärkeyttä potentiaalisten joukkosurmaajien pysäyttämiseksi. Jokelan tutkimuslautakunnan antamiin suosituksiin aserajoituksista tartuttiin nopeasti, mutta suositukset nuorten mielenterveyspalveluiden lisäämisestä eivät toteutuneet. Tutkimusten mukaan nuorten mielenterveysongelmat ovat yhä kasvussa.

Tiedonvälitystehtävän lisäksi median pitäisi keskittyä yhteiskuntarauhan turvaamiseen. Tämä tapahtuu aktiivisen julkisen keskustelun avulla. Median pitäisi jatkaa ratkaisujen etsimistä poliittisten toimijoiden kanssa.

Vastaus siihen, miksi Kuopion koulusurma tapahtui, ei löydy tekijän asuntolan käytäviltä eikä hänen sairaalavuoteen vierestä. Se löytyy Kuopion kaupungintalolta ja Arkadianmäeltä.