Väite

”Joka jutussa on oltava ilmastonäkökulma”

Vihreän Langan päätoimittajan Riikka Suomisen mukaan media alisuorittaa ilmastonmuutoksen.

Suomalaismediassa on erinomaisia tiedejuttuja ilmastonmuutoksesta, raportteja ilmastohuippukokouksista ja viime aikoina myös erinomaisia vertailuita eri puolueiden ilmastolinjoista.

Ongelma on, että ilmastonmuutos on journalismissa erilliskysymys.

Se on sitä edelleen, vaikka ilmastojuttujen määrä on viime lokakuun IPCCraportin jälkeen kasvanut huomattavasti.

On hyvä, että uutismediat ovat palkanneet erillisiä ilmastotoimittajia. Ongelma on, että ilmastojuttujen ulkopuolella muu journalismi jatkaa kuin lämpenemistä ei tapahtuisikaan.

 

IPCC on maltillinen hallitusten välinen elin. Sen mukaan päästöt pitää saada muutamassa vuosikymmenessä nollaan – muuten sivilisaatio sellaisena, kuin me sen tunnemme, on vakavasti uhattuna. Jos tämä tieto sisäistetään toimituksissa, ei niissä enää tehdä nykyisenlaista journalismia.

Esimerkiksi sellaista, jossa vertaillaan halpalentoja ja raportoidaan historiallisen hyvästä turvekesästä mainitsematta, että turve on pahin kasvihuonepäästöjen lähde. Lehdissä ei myöskään iloita, miten aletapahtuma Black Friday piristää kauppaa, kokata naudanlihaa, matkailla SriLankaan ja toivota, että Suomi saisi formulakisat. Ironisesti Suomen mahdollisuuksia kisoihin parantaa se, että eteläisemmissä maissa alkaa olla liian kuuma järjestää niitä.

 

On populismia kertoa asioita, joiden tietää olevan epätosia, mutta joita yleisö haluaa kuulla. Medialta on populismia esittää, että kaikki jatkuu kuten nytkin, vaikka maailma lämpenee. Toimittajien ei tarvitse alkaa ilmastoaktivisteiksi. Riittää, että tajuaa, minkä kokoluokan ilmiöstä on kyse.

Tutkiva journalismi on journalismin arvostetuin laji. Ilmastokriisi on vaikea tutkivan journalismin aihe, koska tuoretta rikosta ei ole. Päästöt aiheutuvat valtaosin asioista, jotka ovat olleet olemassa kauan: autoteistä, lämmitettävistä kodeista, jauhelihasta kaupan hyllyllä. Silloinkin, kun tekeillä on ilmiselvä uusi rikos ilmastoa vastaan, on se positiivinen talousuutinen. Tänä talvena otsikoissa on kerrottu Helsinki-Vantaan lentoaseman kehityksestä. Samaan aikaan kun päästöt pitää puolittaa, Suomi satsaa miljardin siihen, että lentomatkustajien määrä kasvaa kymmenellä miljoonalla.

 

Muissa Pohjoismaissa ilmastoymmärrys leviää. Svenska Dagbladet on vaihtanut puolet matkakohteista kaukomaista Pohjoismaihin ja pitää jutuissaan junaa ensisijaisena matkustusvälineenä alle 2 000 kilometrin matkoilla. Myös tanskalainen Politiken keskittyy matkajutuissaan lähimatkailuun.

Journalismi on lukijoille hyödyllisempää, jos me toimittajat emme enää vaikene raportoitujen asioiden suhteesta ilmastoon. Kun uutisoidut raportit kertovat, että päästövähennykset vaativat vähentämään lihankulutuksen murto-osaan nykyisestä, ruokasivut palvelevat lukijoita paremmin, jos siellä näytetään, miten muutos käytännössä tehdään. Kun tutkijat sanovat, että lentämistä on vähennettävä, on lukijalle hyödyllistä saada neuvoja maata pitkin matkailuun lähialueella. Kun tuore selvitys kertoo, että vaatealan päästöt ovat jopa yhtä suuret kuin liikenteen, palvelemme lukijaa, jos talousjutuissa kysytään vähittäiskaupan ja tekstiilialan yrityksiltä, miten päästövähennykset muuttavat niiden liiketoimintamalleja. Esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka paljon.

Ilmastonmuutos pitää huomioida kaikkien juttutyyppien kohdalla. Jo pitkään me toimittajat olemme huomioineet kaikessa rahan. ”Mitä tämä maksaa?” ja ”Kuka maksaa?” ovat peruskysymyksiä myös kulttuuritoimittajille, kaupunkitoimittajille ja autotoimittajille. Jatkossa toimittajien on syytä rutiininomaisesti kysyä itseltään, ja usein myös haastateltavilta: Mitä tämä tarkoittaa ilmastopäästöille? Miltä raportoimani asia näyttää kolme astetta lämpimämmässä maailmassa? Sitä kohti me nimittäin nyt olemme matkalla. Kuka kehtaa näyttää siellä lapsilleen niitä juttuja, jotka kirjoitimme vuonna 2019?

Riikka Suominen

41-vuotias helsinkiläinen Vihreän Langan päätoimittaja

Loi ekologisen aikakauslehti Huilin ja pyöritti sitä julkaisevaa yritystä neljä vuotta

Työskennellyt uutistoimittajana ja eläinsuojelujärjestön tiedottajana

Opiskellut Ruotsissa matkailua, sosiaali-alaa, markkinointia ja journalismia

Ollut ehdolla vaaleissa vihreiden listalta