Uutiset vaikuttavat vaaleihin

Suomessa on alkamassa ”demokratian supervuosi”, jolloin pidetään kahdet, ehkä kolmetkin vaalit. Viranomaisia huolettaa mahdollisuus, että vaalituloksiin yritetään vaikuttaa levittelemällä valheita, kuten monissa muissa maissa on tapahtunut. Toimittajia varoitellaan sinisilmäisyydestä vaalivaikuttamisen suhteen.

Mihin sitten pitäisi varautua?

Oikeusministeriön vaalihäirintää käsittelevässä seminaarissa tammikuun 8. päivänä kerrottiin, että yksi tyypillinen vaalivaikuttamisen muoto ovat valheelliset väitteet vaalivilpistä tai laittomasta vaalirahoituksesta. Kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll totesi seminaarissa, että perusteettomat syytteet epäasiallisesta vaalivaikuttamisesta ovat ”uusi normaali”.

Kuulostaa vaikealta – eikä toimittajan työtä ainakaan helpota se, että lähihistoriassamme on oikeakin vaalirahoitusskandaali. Tähän asti toimittajat ovat ennemminkin pyrkineet varmistamaan, etteivät tee samaa mokaa kuin vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Kehittyvien Maakuntien Suomi ry jakoi silloin satoja tuhansia euroja vaaliavustuksia, eikä media huomannut, että jotain erikoista tapahtui. Vaikka kymmenet kansanedustajat jättivät saamansa avustukset ilmoittamatta, monet myös kirjasivat ne säntillisesti vaalirahailmoituksiinsa. Asia oli toimittajien silmien edessä ja siitä tehtiin joku pikku-uutinenkin, mutta se ei noussut ajallaan julkisuuteen.

Vaalirahoitusvyyhti alkoi kunnolla purkautua vasta vuosi vaalien jälkeen, toukokuussa 2008, jolloin kansanedustaja Timo Kalli (kesk.) meni tv-ohjelmassa möläyttämään, että hän oli tahallaan jättänyt tukijansa ilmoittamatta.

Vaalirahoitukseen liittyvistä paljastuksista tuli suomalaisen tutkivan journalismin kuninkuuslaji, jonka juonikäänteiden selvittely jatkui vuosia. Tuli Nuorisosäätiön tauluostoksia, Ilkka Kanervan (kok.) syntymäpäiviä, Nova Groupin oikeudenkäyntejä ja pohdiskelua siitä, oliko ”maan tapa” niin vakiintunut, että toimittajatkaan eivät huomanneet, että siinä oli jotain outoa.

Kaiken tämän seurauksena suomalaisen journalistin geeneihin on jäänyt erityinen herkkyys pientenkin vaaliraha-asioiden uutisoimiseen. Herkkyys jollekin aihepiirille voi tehdä median haavoittuvaksi huhuille. Kymmenen vuotta sitten media ei tarkistanut aiheellisia vinkkejä, mutta nyt pitäisi varoa uutisoimasta aiheettomia.

Vielä hankalammaksi asian tekee se, että kevään vaaliteemat näyttävät nousevan yksittäisistä uutisaiheista ja niiden ajoituksesta ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Jos esimerkiksi uutiset Oulun seksuaalirikosepäilyistä olisivat tulleet julkisuuteen lokakuussa ja kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti tammikuussa, vaaliteemat voisivat olla eri järjestyksessä kuin nyt.

Vaikka vaalitentteihin valittaisiin kuinka hienoja ja tärkeitä teemoja, ne eivät välttämättä jätä äänestäjien tietoisuuteen edes haaleaa muistijälkeä. Uutiset jättävät. Erityisen tehokkaita ovat tunteisiin vetoavat ja sopivasti ennen vaaleja osuvat paljastukset kuohuttavista väärinkäytöksistä. Kun sellaisia tulee vastaan, tarvitaan journalistista harkintaa ja kunnollista tarkistamista.