Sattuu ja tapahtuu

Tyhmänä uskaltaa

Kun Teollisuusneuvos ehdotti löylyjen jälkeen, että myös Aamulehti kutsuisi koripallojoukkuetta Nansoksi, Matti Mörttinen ei epäillyt vastata suorasukaisesti.

Urheilua kaupallistettiin kovaa vauhtia 1980-luvun alkupuolella. Seurat alkoivat jopa myydä nimiään yrityksille.

Nokian Urheilijoiden menestyksekäs naisten koripallojoukkuekin muuttui yhtäkkiä Nansoksi.

Aamulehden urheilutoimituksessa emme taipuneet käyttämään mainosnimeä vaan kirjoitimme edelleen jutuissa NoU:sta tai Nokiasta. Pidimme päämme, vaikka päätoimittajakin yritti sitä kääntää.

Kohta saimme kutsun Nanson edustussaunaan. Siellä itse Teollisuusneuvos tarjoili meille löylyjen, ruokien ja runsaiden juomien lisäksi uudet kalsarit ja paidat päällepantavaksi.

Konjakkiin päästyä Teollisuusneuvos ehdotti, että alkaisimme noudattaa yhtiön ja urheiluseuran sopimusta, johon oli kirjattu, että Aamulehti käyttää Nanso-nimeä raportoidessaan NoU:n peleistä.

Kerroin, ettei kahden sopimus sido kolmatta – ja että käyttäisimme edelleen seuran virallista emmekä mainosnimeä. Tarjoilu päättyi siihen.

Parin päivän päästä Teollisuusneuvos soitti ja kysyi, ”onko epäisänmaallinen asenteemme” edelleen voimassa. Vastasin, etten ymmärrä, mitä tekemistä asialla on isänmaallisuuden kanssa. Sanoin myös, että hänen yhtiötään emme edelleenkään alkaisi mainostaa ilmaiseksi urheilusivuillamme.

Seuraavalla kaudella joukkue palasi käyttämään Nokian Urheilijoiden nimeä.

Kaiken jälkeen eräs kollega kuin ohimennen kysäisi minulta, satunko tietämään, että tämä samainen Teollisuusneuvos on Aamulehteä kustantavan Tampereen Kirjapaino Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Enpä tiennyt. Mutta potkujakaan en saanut. Sen päätin, että jatkossa pitäisin itseni ajan tasalla työnantajani omistus- ja johtosuhteista.