Journalismi

Gallupin aika

Kapeneeko puolueen etumatka toiseen tai hiipuuko puolueen kannatus vielä silläkin hetkellä, kun lukija lukee gallup-uutista, kysyy Vesa Heikkinen.

Dan Koivulaakso kiinnitti Twitterissä (16. 1. 2019) huomiota kiintoisaan seikkaan: pitäisikö gallupeista uutisoida imperfektissä eikä preesensissä? Toden totta. Gallupit kertovat menneisyydessä tehdyistä kyselyistä, joten imperfekti on luonteva valinta: ”Keskusta syöksyi jo alle 15 %:n – kokoomus nousi taas” (Uusi Suomi, 13. 12. 2017).

Toisinaan uutisissa kuitenkin käytetään preesensiä: ”SDP:n etumatka kokoomukseen kapenee” (Yle, 16. 1. 2019), ”SDP:n kannatus hiipuu” (Savon Sanomat, 22. 12. 2018), ”Kokoomus kirii kiinni demareita, keskusta putoaa” (Helsingin Uutiset, 8. 11. 2018).

Mutta kapeneeko etumatka tai hiipuuko kannatus silläkin hetkellä, kun lukija uutista lukee? Putoaako keskusta yhä ja ehkä tulevaisuudessakin? Onko kyse tiettyyn suuntaan etenevästä prosessista? Preesensin näköinen muotohan voi suomessa viitata myös tulevaan.

Aikamuotojärjestelmä ei ole niin yksiselitteinen, kuin voisi kuvitella. Sen moninaisuutta valottaa Riitta Korhonen kirjoituksessaan Oi aikoja, oi tempuksia – Muutamia kysymyksiä aikamuodoista (Kielikello, 3/2011). Joskus käytetään esimerkiksi dramaattista preesensiä, kun halutaan temmata lukija mukaan menneen maailman tapahtumiin: ”Pietari Suuri hyökkää Helsinkiin”. Yleensä toki preesens viittaa menemättömään aikaan ja imperfekti aikaan, joka jo meni.

Aikamuoto saattaa vaikuttaa pikkuasialta. Mutta yksittäisillä kielellisillä valinnoilla on isojakin vaikutuksia: ne voivat vahvistaa mielikuvia ja ohjata ihmisten ajattelua.

Aikamuodon lisäksi merkitystä on toki silläkin, millaisilla verbeillä kannatusmuutoksia kuvataan. Kun Demokraatti uutisoi, että ”keskusta syöksyy yhä” (13. 12. 2017), kriittinen lukija jää miettimään paitsi preesensin myös verbin syöksyä syviä merkityksiä.