Laajeneva haitari

Päräyttäviä uutisia! Ruuat kallistuvat, hinnat nousevat, tapahtuu jopa suuria harppauksia ylöspäin!

Okei, lehdenlukija kyllä ymmärtää, mitä Helsingin Sanomien (30. 10. 2018) taloussivun jutussa kerrotaan; rahaa menee jokapäiväisiin ruokaostoksiin entistä enemmän. Mutta ymmärrämmekö perin juurin, millaista kuvaa taloudesta näin luodaan ja vahvistetaan?

Ehkä emme. Syytän sumutuksesta kieliopillista metaforisuutta. Mahdollisimman epämetaforisessa kielessä toimintaa ilmaistaan verbillä, laatua adjektiivilla ja asiaa tai oliota substantiivilla. Talousteksteissä on viljalti sellaisia metaforisia valintoja, joissa ei suoraan kerrota lukijalle, kuka tekee, mitä ja kenelle. Missä luuraa taloustekstin ihminen?

Talouden maailmasta maalataan näissä aivan arkisissa uutisissa kuvaa todellisuutena, jossa asioita tapahtuu ja jossa abstraktit olennot toilailevat omin päinsä. Ihmeelliset talouden voimat määräävät, mitä jokapäiväinen papumme maksaa.

Kun ruokakoriuutisessa sanotaan, että ruoka kallistuu, tätä ruuan touhuilua selitetään näin: ”kuivan kesän aiheuttama rehun hinnannousu siirtyy tuottajahintoihin ja kauppojen hyllynreunoihin”. On siis ollut kuiva kesä. Rehun hinta on noussut. Hinnannousu on siirtynyt tuottajahintoihin ja sieltä tuotteisiin. Taloustekstille tyypilliseen tapaan tämä kaikki tapahtuu ilman ihmisen aktiivista toimintaa ja päätöksiä elämää suuremmissa markkinaprosesseissa, jonkin mahtivoiman ohjaamana.

Vaan eipä huolta. Kaikki talousuutiset eivät sentään ole hanurista; osa käsittelee haitariakin. Hesarin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ”hintojen nousu jatkunee halvimmissa tuotteissa maltillisena mutta hintahaitari laajenee, koska kuluttajien ostovoima on vahvistunut”.