Pääkirjoitus

Älä anna kollegan ahdistella

Pääkirjoitus.

Tämän lehden kansijuttua varten haastateltiin tusinan verran naisia. Heitä yhdistää se, että he ovat joutuneet toimittajan ahdistelemiksi. Naiset eivät pääasiassa tienneet toisistaan, mutta heidän haastatteluissaan toistuivat samat kaksi pohdintaa.

Ensinnäkin naiset puhuivat toimittajan erityisasemasta. Ihminen kertoo toimittajalle asioistaan eri tavalla kuin vaikkapa leipurille, he sanoivat. Tärkeistä sosiaalisista aiheista kirjoittavaa toimittajaa pidetään luotettavana, oikeamielisenä ihmisenä. Jotkut naisista työskentelivät luovalla alalla. Taiteilija ei kerkeästi kehota toimittajaa suksimaan kuuseen, koska pelkää sen vaikuttavan uraansa.

Toisekseen naiset ihmettelivät, miten on mahdollista, ettei toimittajayhteisö puuttunut kollegan käytökseen. Toimittaja puhui naisista varsin epäkunnioittavaan sävyyn samoissa baaripöydissä, joissa istui muita Suomen eturivin toimittajia. Osa hänen kollegoistaan ja toimittajatutuistaan tiesi – ei kaikkea, mutta jotakin. Osa kertoo nyt, että kaduttaa, osa ei missään nimessä halua kommentoida asiaa, kenties pelätessään omaa kasvojen menettämistä ja häpeää. Naiset kysyvät, miksei kukaan kollega tai ystävä sanonut mitään, miksei asiaan puututtu, kuinka monta ahdistelua tai raiskausta olisi estetty jos joku olisi pitänyt ankaran puhuttelun?

Toimittajayhteisö ei tietenkään tässä suhteessa ole mitenkään poikkeuksellinen. Sama ahdistelijoita suojeleva mekanismi toimii kaikkialla yhteiskunnassa. Isompia ja pienempiä ongelmia peitellään tälläkin hetkellä työpaikoilla ja kaveriporukassa, koska niistä puhuminen on epämiellyttävää. Pikkujoulukauden alkaessa työpaikoilla kiertää suusta suuhun tieto, että se yksi alkaa aina kännissä lääppiä, varo sitä. Lääppijää kukaan ei käy ojentamassa, ei ainakaan jos hän on pomo tai mukavaksi tiedetty, suosittu kollega.

Naisten kertomuksista kannattaa oppia ainakin kaksi asiaa.

Toimittaja on toimittaja myös vapaa-ajalla, halusipa hän sitä tai ei. Muut ihmiset suhtautuvat toimittajaan usein tietyllä tavalla ja muuttavat käytöstään tietäessään, että keskustelevat toimittajan kanssa. Asemaa voi käyttää tai väärinkäyttää jopa tiedostamattaan – pahinta tietysti on, jos sen tekee tietoisesti.

Lisäksi toimittajayhteisöt – niin avarakatseisia, edistyksellisiä ja tasa-arvoa kannattavia kuin ne joskus ovatkin – ovat alttiita samoille häirinnän mekanismeille kuin muukin yhteiskunta. Jos kollega ahdistelee, älä ole hiljaa. Asioihin puuttuminen auttaa sekä mahdollisia uhreja, yhteisöä että ahdistelijaa itseään.