Leskimies torilla

Helmikuisena lauantaina vuonna 1995 kansanedustaja Sauli Niinistö puhui Salon torilla. Valtakunnallisesti hän oli avannut eduskuntavaalikampanjan jo perjantaina, mutta nyt oli vuorossa kotikaupungin ja -vaalipiirin kampanja-avaus.

Kokoomuksen puheenjohtaja Niinistö oli kolme viikkoa aikaisemmin puhunut puolueväelle. Samalla oli alkanut suruaika, sillä Niinistön puoliso oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa. Tuoreen lesken esiintyminen kiinnosti erityisesti.

Tein tilaisuudesta jutun, ja sunnuntain Salon Seudun Sanomien pääuutissivun otsikko oli: ”Niinistö palasi omiensa keskelle”. Sisäsivulla tuleva valtiovarainministeri vakuutti kuitenkin jo, että silloisen rahakirstunvartijan ”Viinasen säästöt eivät ole keljuilua”.

Torilla otetussa kuvassa on vakavia, surullisiakin ilmeitä. Niinistö itse näyttää väsyneeltä sameassa säässä.

Traagiseen tapahtumaan ei kajottu osanottoa enempää. Mutta kun Niinistö sanoi vaalinalusviikkojen olevan ”aika raskaan näköisiä” ja että ”ei tässä muuta kuin että lähdetään tosissaan töihin”, hän puhui muustakin kuin lähestyvistä vaaleista.

Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjassa Sauli Niinistö, Mäntyniemen herra arvellaan, että salolaiset kokoomusmiehet ovat pettyneet Niinistöön. Erityisesti tällä viitataan Salon kautta kulkevaan Helsinki-Turku-moottoritiehen. Rakentaminen alkoi lapiotöinä jo 1956, ja tie valmistui vuonna 2009.

Salon seudun vaikuttajat tekivät tien tähden vuosituhannen vaihteessa useita lobbausretkiä eduskuntaan ja ministeriöihin. Lisäpotkua hankkeelle haettiin siitä, että huimaa vauhtia kasvavan Nokian avainhenkilöitä oli vaarallista kuljettaa vanhalla valtatie 1:llä.

Olin pari kertaa lähetystöjen matkassa. Ajatus oli, että lukijat saavat tuoreeltaan ja luotettavasti tietää, mitä valtakunnan päättäjät vastasivat ja mitä vastauksista ajateltiin. Toki lehti omissa kannanotoissaan kannatti moottoritien nopeaa rakentamista.

Puheenjohtajaksi ja ministeriksi noustuaan Niinistö alkoi etääntyä Salosta. Valtiovarainministerinä hän ei olisi millään antanut rahaa synnyinkaupunkinsa ja vanhan vaalipiirinsä tärkeälle hankkeelle.

Kun kaupungin ja paikallisen yritysmaailman ykkösketju marssi ykköset päällä Senaatintorille pysäköidystä bussista valtiovarainministeriöön, tunnelma oli tavallista jännittyneempi – siitä huolimatta tai sen takia, että ministeri oli salolaisille tuttu.

Niinistö oli ensin sitä mieltä, että toimittajan pitää jäädä oven taakse, mutta muutti kuitenkin mielensä: istu nyt siinä, kun olet niin kaukaa tullut. Mukana oli huumoria, mutta totta vähintään toinen puoli. Kaupungin budjetin viilaaminen valtuustoryhmän kokouksessa oli kaukana. Nyt puhuttiin valtion varoista, veloista ja veroista, ja salolaiset olivat vain kerjuulla niin kuin muutkin.

Lähetystö ei saanut tuliaisiksi mitään kouriintuntuvaa, mutta toimittaja teki siitäkin jutun. Ja niin kaikki palasivat kotiin, kauas Lohjanharjun taakse.

Nokian avainhenkilöitä ei enää kulje Espoon ja Salon välillä, mutta Niinistöä kuljetetaan moottoritietä pitkin Kultarantaan.