Journalismi

Tuntematon koodari

Moni ei edes tiedä, että suomalaiset mediat käyttävät itsekin algoritmeja ja tekevät niiden avulla journalistisia ratkaisuja. Usein ratkaisuja tekee tuntematon koodari, kirjoittaa Elina Grundström.

Muutama vuosikymmen sitten toimituksissa ei oikein osattu mieltää valokuvaajia ja graafikoita journalisteiksi. Heitä kyllä arvostettiin, mutta pidettiin jonkinlaisina visupuolen teknisinä osaajina.

Sittemmin toimittajat ovat alkaneet ymmärtää, että myös kuvaajat ja graafikot ovat toimittajia. He tuottavat sisältöä ja tekevät journalistisia valintoja siinä kuin kirjoittajatkin. Sokea piste on siirtynyt datadeskien ylle.

Me toimittajat olemme tottuneet moittimaan Facebookin ja Googlen algoritmeja journalismin portinvartijoiksi, jotka jakavat jutuille näkyvyyttä jonkin katalan, näkymättömän suunnitelmansa mukaisesti. Moni ei edes tiedä, että suomalaiset mediat käyttävät itsekin algoritmeja ja tekevät niiden avulla journalistisia ratkaisuja. Usein ratkaisuja tekee tuntematon koodari.

 

Algoritmeja käytetään jo nyt esimerkiksi uutisautomatiikassa. ”Robottijournalismia” julkaistaan Suomessa täyttä häkää ainakin urheilutuloksista ja yritysten tulostiedoista. Seuraavaksi tulee personoitu suosittelu, jossa lukijoille tarjotaan erilaisia etusivuja heidän aiemmin lukemiensa juttujen perusteella.

 

Tämä on vasta alkua. Maailmalla kokeillaan tekoälysovelluksia, jotka seulovat isoja datamääriä ja koostavat niistä taustamateriaalia toimittajille. Maaliskuisen Wired-lehden mukaan uutistoimisto Reuters testaa Lynx Insight -nimistä sovellusta, joka analysoi dataa, ehdottaa sen perusteella juttuideoita ja kirjoittaa joitakin avainlauseita. Tavoitteena ei ole korvata toimittajia vaan auttaa heitä.

Minulle tällainen data-apulainen sopisi hyvin. Olisin aina halunnut palkata toimituksiini sen Lisbeth Salanderin, joka kaivaa netistä mitä tahansa tietoa Stig Larssonin Millennium-jännityskirjoissa. Toimituksissa algoritmeja eivät tuota lisbethsalanderit vaan nimettömät koodarit ja vähän paremmin tunnetut digipuolen pomot. He tekevät jatkuvasti journalistisia päätöksiä. Vaikka kyseessä olisivat pelkät pelitulokset, jonkun täytyy valita, mitä niistä julkaistaan. Personoituun suositteluun ja data-analyysiin liittyvät päätökset ovat huomattavasti monimutkaisempia ja niihin liittyy vaikeampia journalismieettisiä kysymyksiä.

Toimituksellisen päätösvallan luovuttaminen koodarille ei ole Journalistin ohjeiden vastaista, kunhan se tehdään toimituksen ohjeistamana ja valvonnassa. Näin ei välttämättä tapahdu, jos ei oivalleta, että algoritmien käyttöön liittyvät valinnat eivät ole pohjimmiltaan teknisiä vaan journalistisia.

 

Mietimme näitä asioita myös Julkisen sanan neuvostossa. Pohdimme esimerkiksi, pitäisikö tiedotusvälineiden sopia yhdessä, miten algoritmien käytöstä kerrotaan yleisölle. Journalistin ohjeita on täydennetty lausumien avulla yleensä vasta silloin, kun jostakin uudesta mediailmiöstä on alkanut tulla kanteluita tai päätoimittajien kysymyksiä. Jos lausumien laatimisen kanssa hätiköi, ne saattavat jäädä puutteellisiksi tai vanhentua nopeasti.

Tärkeintä olisi joka tapauksessa oivaltaa, että journalismissa algoritmien tai ”robottien” tekemät valinnat ja suosittelut ovat pohjimmiltaan journalistisia valintoja.