Kieli

Somekansa sokissa

Sanakirja ei vielä tunne somekansaa, mutta sen suosio näyttää nousevan kohisten, kirjoittaa Vesa Heikkinen Kieli-kolumnissaan.

Journalistisissa teksteissä on tihenevään tahtiin vilahdellut sana somekansa. Aamulehti (14.5.) kertoo itäisen Euroopan somekansan kohisseen Adidaksen uusista vaatteista. Ilta-Sanomien (5.4.) mukaan somekansa oli sokissa Amanda Aholan televisioesiintymisen takia. Iltalehti (1.7.) uutisoi, että somekansa suivaantui VilleGalleen, joka julkaisi Instagram-videon tuntemattomasta miehestä.

Some otettiin yleiskieltä kuvaavaan Kielitoimiston sanakirjaan vuonna 2012. Se määritellään sanakirjassa yhä tyyliltään arkiseksi. Some-alkuisista sanoista sanakirjassa on someriippuvuus, mutta ei esimerkiksi sellaisia sanoja kuin somekohu tai someraivo.

Somekansaakaan sanakirja ei vielä tunne. Sanan suosio näyttää kuitenkin nousevan kohisten. Somekansasta onkin verkkoteksteissä moneksi: se raivostuu, suree, vähät välittää, ylistää, rakastuu, on sekaisin, kuohuu.

Somekansa selvästi kelpaa osalle journalisteista sekä uutisen lähteeksi että aiheeksi. Välillä sanan käytössä on havaittavissa yleistävää ja liioittelevaa mutkat suoriksi -ajattelua. Monenko ihmisen pitää olla somessa sokissa, jotta voidaan rehellisesti väittää, että somekansa oli sokissa? Tai kuka suivaantui, kun somekansa suivaantui? Todennäköisesti somessa on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät olleet sokissa eivätkä suivaantuneet. Ja mistä somesta nyt oikein puhutaan?

Kun pohditaan sanan somekansa merkityksiä, joudutaan pureutumaan myös sanan kansa merkityksiin. Niitä on sanakirjassa esitelty monia, muun muassa ’epälukuinen, suuri ihmisjoukko’.

Yksi sokissa olija ei varmaankaan riitä vielä kansaksi, ehkä ei kaksikaan. Mutta olisiko kolmesta jo kansaksi, ainakin somen sokkikansaksi?