Sottaiset sormet

Suomalaiset luottavat painettuun sanomalehteen enemmän kuin mihinkään muuhun mediaan. Olen sekä vanha liiton että vanhan liiton mies, ja tällainen tieto lämmittää sydäntä.

Tutkimustoimisto IRO Research kysyi Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta, mitä mieltä me olemme tiedotusvälineiden luotettavuudesta. Kolme neljästä vastaajasta pitää painettuja sanomalehtiä luotettavina. Melkein yhtä moni luottaa Ylen televisiokanaviin, eivätkä valtionyhtiön radiokanavat jää niistä kovin kauas.

Kun kysyttiin digitaalisista palveluista, luottajien osuus putosi alle puoleen. Lehtien maksuttomia palveluita piti luotettavina vain joka kolmas. Sinänsä mielenkiintoista, sillä enimmäkseen sekä paperi- että digiaineisto tulee samoista lähteistä. Uskottavakaan paperibrändi ei takaa älylaitteesta luetun uutissähkeen luotettavuutta.

Netin yhteisö- ja pikaviestipalvelut ovat suosittuja, mutta luotettavuudessa ne eivät pärjää lainkaan niin kutsutulle perinteiselle medialle, eivät edes sen digiversioille.

Sanomalehtien Liiton markkinointi- ja tutkimusjohtaja Sirpa Kirjonen arvioi Suomen Lehdistössä, että ”vielä on matkaa siihen, että sama journalistisesti tuotettu sisältö arvioidaan yhtä luotettavaksi, asiantuntevaksi tai jopa läheiseksi, kun toimitaan digitaalisessa ympäristössä”.

Niin ikään Sanomalehtien Liiton tilaamaan Yhteisöllistyvä media 2017 -tutkimuksen mukaan painetun lehden arvostus on noussut. Painetun sanan lukeminen on rentouttavampaa kuin sähköisen sanomalehden. Jopa nuorimpien vastaajien enemmistö on tätä mieltä.

Toivottavasti tätä ei tulkita missään niin, että lehtiin pitää saada entistä rentouttavampia sisältöjä. Painettuja lehtiä pidetään nimittäin myös yleissivistävinä.

Mikäli tutkimusta on uskominen, digiheiluri on saavuttanut ääripään. Painettuja lehtiä lukemalla korostetaan, että elämää on ilman elektroniikkaakin.

Tällaisia tuloksia kyselyt antavat aikana, jona levikit laskevat, ja paperilehtien menetetyistä tilauksista vain osa onnistutaan korvaamaan digimyynnillä.

Näyttää siltä, että sanomalehdessä perusta rakennetaan edelleen hyvää paperilehteä tekemällä. Ehkä tulee sekin yö, kun painokoneet eivät enää käynnisty, eikä postituksesta lähetetä lehtinippuja maakuntaan. Sitä ennen pitää keksiä tapa toimia verkossa niin, että luotettavan paperilehden maine ei mene pilalle.

Sanavalinnoilla voidaan ohjata ajattelua, vaikka ei varsinaisesti kantaa otettaisikaan. Lehtien kannattaa miettiä, miten ne kirjoittavat omista asioistaan. STT jakoi huhtikuussa uutista norjalaisten median käytöstä. Asiakaslehdet julkaisivat sen sellaisenaan sekä paperilehdissä että verkossa. Olennaiseen osuttiin heti lyhyen jutun alussa: ”Yhä harvempi norjalainen haluaa enää tahria sormiaan painomusteella.”

Missä viimeinen journalisti ja viimeinen lukija kohtaavat toisensa? Lavuaarin äärellä saippuapalasta tapellen.

No, otetaan kuitenkin myönteisempi näkökulma. Uutistyö paperilehdessä on parhaimmillaan sellaista, että siinä likaantuvat niin sisällöntuottajan kuin asiakkaan kädet.