Prototyyppiä testaamassa

Ylä-Savossa kukkii kekseliäisyys. Jos valmista ei ole, tehdään itse.

Vuosia sitten lähdin katsastamaan erästä tällaista tapausta. Paikallinen mies kertoi kehitelleensä kelluvan potkukelkkamallin, josta ehkä jalostuisi merkittävä turvavaruste pilkkijöille. Hän voisi esitellä prototyyppiä käytännössä.

Tapasimme kylän rannassa, ja mies valmistautui koeajoon jäälle. Kaavailin mielessäni, kuinka kulkisin mukana, jotta saisin hienoja kuvia alakulmasta lähietäisyydeltä.

Pulmana kuitenkin oli, että olin raskaana ja vatsani oli jo erittäin valtava. En valitettavasti taipuisi minkäänlaiseen alakulmaan. Jäin siis seuraamaan testiajoa rannalle.

Mies potkitteli eteenpäin. Ja humahti jäihin.

Ottaa napsuttelin kuvia, tästähän saisi vaikka mukavan kuvasarjan, joka havainnollistaisi kulkupelin toimintaa.

Sitten hoksasin: eihän se kellukaan! Keksijä saikkaroi hyyhmäisessä vedessä ja näytti sotkeutuvan aika pahasti laitteensa alle.

Hätäännyin. Hukkuukohan se? Nyt on lähdettävä pelastamaan, mutta miten? Joku pitkä karahka ja sillä vetämään? Perään uimaan, mutta miten tällä mahalla? Vaapuin lähemmäs huhuilemaan kohti avantoa, jossa kävi kova pulikointi.

Huh helpotusta. Mies onnistui kampeamaan itsensä ylös ja rämpi rantaan. Kun kävi selväksi, että hän selviää hengissä, iski seuraava huoli. Kuten jokainen pienen toimituksen työntekijä tietää, resursseja ei ole hukattavaksi. Keikka kuin keikka, kyllä siitä juttu pitää syntyä.

Katselin vettä tippuvaa haastateltavaani. Myötätunto voitti. Ei tullut juttua tällä kertaa. Kelluvia potkukelkkoja löytyy nykyisin netistä monta erilaista versiota.