Sattuu ja tapahtuu

Juttuvinkki valovuosien päästä

Pekka Rahko sai juttuvinkin ”niiden” puuhista, mutta hän tuli ajatelleeksi tarinan hurjinta kulmaa vasta kuukausien päästä.

Moni toimittaja on uransa aikana saanut uutisvinkkejä, joiden faktat venyvät uskottavuuden tuolle puolen. Oman saldoni ennätys on kirjaimellisesti aivan toisesta maailmasta.

Kymmenkunta vuotta sitten olin hoitovapaalla työstäni Kalevan uutistoimittajana, työpuhelin visusti suljettuna, kun henkilökohtainen puhelimeni soi. Soittaja oli pyytänyt numeroni tiedustelusta, kun tiesi minun kirjoittavan paljon luonnontieteistä. Nyt olisi hurja uutinen luvassa!

Nainen oli edellisyönä seurannut, kuinka kirkas valo, aivan ilmeinen avaruusalus, oli käynyt läpi Otavan tähdistön kaikki seitsemän tähteä järjestyksessä, pysähtyen jokaisen luona hyväksi toviksi. Jotainhan ”niillä” täytyy olla suunnitteilla, kun tuollaista tiedustelua tekevät.

Ehdin miettiä torjuvani vinkin sillä perusteella, että itse tapahtuman täytyi valonnopeuden rajoitusten vuoksi olla jo kymmeniä vuosia vanha, mutta päätin olla näsäviisastelematta. Kerroin olevani hoitovapaalla työstäni ja kehotin soittamaan juttuvinkin toimitukseen.

Jäin miettimään, kuinka monta mahdottomuutta kertomukseen sisältyi. En kuitenkaan ehtinyt analyysissani pitkälle, sillä hetken päästä puhelin soi uudelleen. Vinkinantaja oli tullut toisiin aatoksiin: ”Eiköhän ole parempi, ettei tästä kirjoiteta mitään. Ei sitä tiedä, mitä ne tekevät, jos kirjoitetaan. Ja kun teillä on se lapsikin.”

Totesin, että tämä kyllä sopii ja lupasin, etten ilmoita havainnosta toimitukseen. Enpä ollut ymmärtänytkään pelätä lapseni abduktiota.

Vasta monen kuukauden päästä tajusin, mikä koko tarinassa oli hurjinta: ”ne” lukevat Kalevaa!