Takaluukku

Joulun kunniaksi Journalistin toimittajat antavat tulevien romaaniensa aloituskappaleet ”lahjaksi” kaikille lukijoille.

Yhteentörmäys

Tuhansia öitä, auottuja vöitä!

Pynnönen röhötti ison rattinsa takana alittaessaan Janakkalan Neste-aseman. Hän oli matkalla Rovaniemelle kyydissään 40 000 tölkkiä jouluolutta.

”Tonneja takana, nautaa alla”, hän hykerteli vääntäessään Matti Eskon Rekkamies-kappaleen sanoituksia uuteen uskoon.

”Se on raakaa hommaa, kun rekkakuskit nai. Siinä keskikaistan aitaa kaatuu ja tanner tömisee”, hän hirnui itsekseen versioidessaan toista lempiteostaan Tuntematonta sotilasta.

Hän päästeli tupakan savut ikkunasta ja huuteli sumuiseen metsään. ”Rairai, siellä jäniksetkin nai rairai.”

Samassa hän näki katollaan olevan pikkuauton pellon reunalla. Hän jarrutti nopeasti, hyppäsi alas rekasta ja kyykistyi kurkistamaan rikkoutuneesta ikkunasta sisään.

”Vittu!” kuului autosta.

Pää alaspäin roikkuva nuori nainen katseli pistävästi Pynnöstä. Hänen poskeaan pitkin valui ohut verivana, jonka kulku törmäsi poskea lävistävään hakaneulaan.

Hippi perkele, Pynnönen päätteli ja kurottui varovasti tytön yli avatakseen tämän turvatyön.

”Tuhansia öitä, auottuja vöitä”, Pynnönen hyräili turvavyötä avatessaan.

”Haista sinä karvanaama pitkä vittu”, nainen kivahti.

Pynnönen yritti rauhoitella naista, mutta turhaan.

Manu Marttinen

 

Miesparvi

”Täriseekö sinullakin kädet”, minä kysyn, kun miesparvi on viimein mennyt takapihalle ja noussut sieltä lentoon.

”Tärisee”, Raili sanoo, ja katsomme toisiamme niin kuin ei koskaan. Käännämme sitten katseemme, vedämme syvään henkeä ja yritämme, kumpikin tahollamme, saada tärinän vaimenemaan.

Miehiä on toivottu taloon vuosia. Raili on pannut kukkia tyynyn alle juhannuksena, ja me molemmat olemme vuorollamme kirmailleet alasti pitkin peltoja. Raili on käynyt metsästysseurassa ja Maanviljelijöissä, minä baarissa, tansseissa ja kerran jopa yksinäisten ihmisten tapaamistalkoissa. Miehiä ei ole tullut. On istuttu iltoja kahden, kudottu sukkia ja kuiskailtu toiveita. Poltettu kynttilää, poltettu molemmista päistä ja käyty sitten vaitonaisina nukkumaan. Muotoiltu tyynyliinan kankaasta huulet ja annettu niille salaa suudelma.

Nina Erho

 

Erittäin julkinen

Hän oli alkanut jälleen seurata kaikkia uutislähetyksiä. Se oli sietämätöntä.

Heti herättyään hän avasi television aamulähetyksen, toinen meni nauhalle. Matkalla töihin verkkolehtien otsikot, kotimaiset ja tärkeimmät ulkomaiset, niitä oli satoja. Sitten töissä tärkeimmät päivälehdet, maakunnalliset ja ne paikalliset, joiden vuoro oli ilmestyä. Hyvänä päivänä hän ehti lukea myös aikakauslehdet. Radion valtakunnallisiin ja maakunnallisiin uutislähetyksiin oli pakko palata tallenteina, kahta kanavaa enempää hän ei pystynyt kuuntelemaan yhtä aikaa.

Seitsemän lähetyksen jälkeen rytmi tasaantui. Puoli yhdeksän oli jo rauhan satama. Hän täytti vesilasin, istui valkoiseen muovituoliinsa ja huokaisi pelkän ruudun valaisemassa huoneessa keuhkonsa rauhallisesti tyhjäksi.

Matalaääninen uutistenlukija sai hengityksen tasaantumaan. Juuri kun mielessä kävi, ettei tänä yönä olisi ehkä tarpeen seurata teksti-tv:tä, hän huomasi, että juontajan pupilli ei ollutkaan ihmismäisen pyöreä, vaan pelkkää viirua, kuin liskolla.

Hän meni suoraan kylmään suihkuun, riisui sitten jakkupuvun ja kaivoi patjan alle piilottamansa lääkkeet. Oli soitettava toimitukseen, että hän pitäisi huomisen vapaata.

Marja Honkonen

 

Lue lisää aiheista: