Terveisiä perseestä

Vuoden 2007 kesä oli ikimuistoinen. Olin saanut ensimmäisen kesätoimittajapestini Turun Sanomista. Ensimmäisen kesän kesurit pistetään lehdessä usein kuukauden ajaksi mielipideosastolle, niin minutkin.

Mielipidesivuja koostaessa pääsi kokemaan kansan koko kirjon. Joskus toimituksen ovikello soi ja kaupunkilaiset kävelivät kadulta toimitukseen avautumaan mieltä painavista asioista. Osalla oli mukanaan kirje, joku halusi sanella asiansa toimittajan toimiessa kirjurina.

Vielä kymmenen vuotta sitten toimitukseen lähetettiin runsaasti käsin kirjoitettuja mielipidetekstejä, jopa kymmeniä päivässä. Osa kauniilla kaunokirjoituksella tekstattuja, osa harakanvarpailla rustattuja. Välillä joutui arpomaan sanojen merkityksiä.

Kerran pinon päällimmäisenä odotti paksumpi kirje. Kuoressa ei ollut lähettäjän nimeä. Epäluuloni heräsivät heti. Pyörittelin kuorta käsissäni, ja kaivoin laatikosta sakset. En uskaltanut turvautua pelkkään kirjeveitseen. Avasin kuoren varoen ja vedin sisällön pois saksia apuna käyttämällä. Tähän postiin en välttämättä haluaisi käsilläni koskea, ajattelin.

Kuoresta löytyi nyrkin kokoinen mytty wc-paperia. Tässä vaiheessa tiesin, mitä sisältä paljastuisi. Palaute oli kuitenkin nähtävä omin silmin. Wc-paperista löytyi sitä itseään. Ulostetta. Kakkaa. Sontaa. Paskaa. Wc-käynnin yhteydessä takapuolesta pyyhittyä.

En lähtenyt analysoimaan paskapostia tarkemmin, mutta mielipide kävi siitä erinomaisesti selväksi. Mutta halusiko lähettäjä kritisoida lehteä vai yhteiskuntaa, jäi ikuiseksi mysteeriksi.