Ex-poliisijohtajan horjahdus

Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero varasti syyskuun alussa hetkiseksi uutisjulkisuuden. Hän toi Ylen uutisten ykkösaiheena esille huolensa Suomea uhkaavasta terrorismista ja pakolaisten rikollisuuteen viittaavasta organisoitumisesta. Saman tien kaikki lainasivat Ylen uutista.

Jo alkuperäisestä uutisesta kävi ilmi, että haastattelu ennakoi Paateron kirjaa Sisäinen turvallisuus horjuu. Oli siis aihetta odottaa, että kirjasta löytyy punnitut perustelut ja asianmukaisesti dokumentoidut tiedot arvion pohjaksi. Niin ei käynyt.

Paatero pitää arvioitansa itsestään selvänä. Ylen haastattelussa hän kertoi keskustelleensa asiasta eri ”tahojen” kanssa. Näitä keskusteluja hän ei ole halunnut enempää avata. Verkkofoorumeilta löytyy paljonkin yhtä vakavasti otettavaa, perustelematonta mielipidesisältöä.

Vasta seurantavaiheessa mediat – Yle muiden mukana – ryhtyivät pohtimaan, millaisilla eväillä Paatero oli liikkeellä. Kyseltiin, oliko uutinen eläkeläisen horinaa. Oliko kyseessä kirjanmyyntitemppu? Vai peräti avaus Paateron poliitikonuralle? Kenties kaikkien näiden yhdistelmä?

Julkisuudenhallinnan käsikirjaa noudatellen ex-poliisijohtaja onnistui herättämään kiinnostuksen kirjaansa, jossa hän purkaa mieltään entisen tehtävänsä kipupisteistä. Virassa ollessaan hän ei voinut kommentoida julkisesti turvallisuus- ja oikeusviranomaisia.

Kirjassaan Paatero moittii myös mediaa, jolle hän esittää erityistä valvontaelintä. Hän suhtautuu karsaasti median itsesääntelyyn. Hänen mielipiteensä perustuvat varsin ohueen tuntumaan Julkisen sanan neuvostosta ja sen toiminnasta. Journalistin ohjeet ja mediaa säätelevän lainsäädännön hän jättää sivuosaan.

Suomalaisen sananvapauden keskeistä perustaa on se, ettei meillä ole journalismin sisältöön ja ammattietiikkaan liittyvää julkista sääntelyelintä, joka sisältää uhan isosta askeleesta sensuurin suuntaan.

Aiemman asemansa vuoksi Paatero ei ole kuka tahansa eläkeläinen. Hänen puheillaan ja kannanotoillaan on edelleen erityistä painoa. Häneltäkin voi pyytää ja pitää saada myös pitäviä perusteita mielipiteiden tueksi. Irrotteleva ajatusleikki on syytä leimata selkeästi pohdinnaksi. Sellaiselle sisällölle on omat fooruminsa, joilla vastuullinen sanankäyttäjä myös perustelee esittämänsä mielipiteet. Tätä myös vastuunsa kantava julkaisija edellyttää.