Huono otsikko ei kerää klikkejä

”Paluumuuttajia ja kaupunkilaisia”. ”Paikallislehtimies”. Kun selailen jälkikäteen Uusi Inari -verkkopaikallislehteä, aika paljon harmittaa toimituksemme tapa otsikoida. Otsikot ovat enimmäkseen tylsiä ja vähän outoja.

On seassa parempiakin yrityksiä. ”Hakijat esittelyssä – kuka istuu kunnanjohtajan tuoliin syyskuussa?” on ihan hyvä, koska se kertoo jutun oleellisen sisällön.

Se ei kuitenkaan yllä samaan kuin suosikkiotsikoijani Nyt.fi: ”Nyt puhuvat naiset, joiden kanssa Sipilä ja Stubb poseerasivat koulutusleikkauksia vastaan – ja sitten leikkasivat koulutuksesta”. Kiinnostuin!

Hyvä verkko-otsikko houkuttelee klikkaamaan ilman, että se on kryptinen tai katteeton. Otsikko kertoo jutun olennaisen sisällön, ja lisäksi siinä mahtuu vaikkapa tuomaan esiin ristiriidan tai kertomaan jotain yllättävää. Otsikko on painokas ja oivaltava.

Ei siis näin: ”Haluatko tehdä töitä tehokkaammin? Tämä 2 sekunnin kikka auttaa”, ja jutussa kikaksi paljastuu ryhdin suoristaminen tai seisomaan nouseminen. Pahimmillaan otsikko johtaa harhaan. Kas näin: ”Maistuuko Juha Miedolle mämmijäätelö?”, ja sitten sitä ei kerrotakaan jutussa.

Tällainen klikkien kalastelu on mautonta. Suurempi ongelma on kuitenkin laatujournalismin otsikoiminen huonosti.

Jostain syystä verkossa käytetään usein samankaltaisia otsikoita kuin printissä. Ne ovat lyhyitä, eivätkä välttämättä kovin kuvaavia. Printissä tällainen on ymmärrettävää, koska tila on rajallinen. Printissä lukijaa voidaan onneksi houkutella myös esimerkiksi ingressillä, tekstinostoilla ja kuvilla.

Verkossa puolestaan olisi tilaa ja syytäkin kertoa otsikossa enemmän. Otsikko on usein verkkojutun ainoa käyntikortti. Siksi otsikon pitää houkutella klikkaamaan. Jos se ei houkuttele, juttu ei saa lukijoita ja menee hukkaan.

Lukijoiden houkuttelu pitää kuitenkin tehdä rehellisesti, jutun omilla ansioilla. Se vaatii tarpeeksi hyvää sisältöä.

Miksi me emme sitten Uudessa Inarissa tehneet parempia otsikoita, vaikka viilasimme juttuja välillä ihan loputtomiin? Sitä en osaa jälkikäteen oikein selittää. Ehkä olimme niin tottuneita printtimäiseen otsikointityyliin. Ehkä emme vain pysähtyneet ajattelemaan asiaa. Tai sitten annoimme liikaa painoarvoa sille, että lyhyet otsikot ovat kauniita.