Journalismi

Tapahtui näinä päivinä

Jos tiedotusväline uutisoi asiasta, joka ei perustu mihinkään todennettaviin seikkoihin, se on tismalleen sama asia kuin huhun levittäminen, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että olemme menettämässä otteemme todellisuudesta. Puhun nyt meistä sekä kansakuntana että toimittajakuntana.

Kerron muutaman esimerkin, jotka ovat hämmentäneet minua.

Tiedotusvälineiden mukaan pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kutsui marraskuussa hallituksen koolle kriisikokoukseen, kun Kempeleessä tapahtui alaikäisen raiskaus. Paitsi että myöhemmin Sipilä yritti huomautella, ettei kyseessä ollut Kempele-kriisikokous vaan jo aiemmin sovittu keskustelu liittyen järjestyshäiriöihin vastaanottokeskuksissa ja niiden ympäristöissä.

Virhe oli lähtöisin STT:ltä, joka julkaisi asianmukaisen oikaisun. Siitä huolimatta verkosta löytyy edelleen lukuisia uutisjuttuja aiheesta ilman tietoa oikaisusta tai linkkiä siihen. Lukijoiden silmissä kriisikokous pysyi kriisikokouksena.

 

Kokous sentään pidettiin, vaikkakin tapahtuman luonteesta vallitsee epätietoisuutta. Uutisoitu on myös tapahtumia, jotka eivät tapahtuneet lainkaan.

Viime syyskuussa kajaanilaismies kertoi Facebookissa, että neljä ulkomaalaista miestä oli pahoinpidellyt hänet Prisman alikulkutunnelissa. Moni väline uutisoi aiheesta ahkerasti, mutta ensimmäisenä toki MV-lehti. Esimerkiksi Yle julkaisi verkkosivuillaan kolme uutista aiheesta.

Paha vain, että koko pahoinpitely oli mielikuvituksen tuotetta. Kajaanilaismiehen fantasia juoksutti niin mediaa kuin poliisia aivan turhaan.

Sittemmin pakolaisten piikkiin on kuviteltu useita muitakin rikoksia, joita ei koskaan tehty.

Uudenvuodenaattona Kölnissä ahdisteltiin naisia, ja tiettävästi tätä tosiaan tapahtui. Mutta sitten suomalainen poliisi intoutui kertoilemaan, että Helsingissäkin melkein, ehkä, mahdollisesti tapahtui jotakin vastaavaa tai siihen viittaavaa. Tai jos ja kun ei tapahtunut, niin ainakin olisi voinut tapahtua.

Loppiaisen jälkeen KRP tiedotti, ettei Helsingissä suunniteltu samanlaisia tekoja kuin Kölnissä.

En voi moittia satunnaista lukijaa, jos hänelle jäi epäselväksi, mitä Helsingin asematunnelissa tapahtui vai tapahtuiko mitään.

 

Ennen olen naiivisti kuvitellut, että nimenomaan tapahtumat tai tapahtumattomuudet olisivat empiirisesti todennettavia seikkoja. Jotakin joko tapahtui tai sitten ei. Nyt elämme yhtäkkiä ihan uudenlaisessa välimuodossa: se, että ehkä tapahtui, tai olisi ainakin saattanut tapahtua, on yhtä lailla uutisarvoista kuin se, että tosiasiassa jotakin tapahtui.

Osittain syynä on uusi uutiskriteeri ”tästä puhutaan somessa, tästä meillekin”. Se aiheuttaa paniikinomaisia reaktioita. Jos jostain puhutaan, kohistaan jopa, siitä täytyy tehdä juttua.

Toisaalta kyse on siitä, että keskustelukulttuurin kärjistyminen on Suomessa niin uusi ja yllättävä ilmiö, että toimittajat ovat niin sanotusti käsi päässä sen edessä.

Mutta jos tiedotusväline uutisoi asiasta, joka ei perustu mihinkään todennettaviin seikkoihin, se on tismalleen sama asia kuin huhun levittäminen.