Jalkapalloa pilvien päällä

Huhtikuu 2004, Mojaven autiomaa, Kalifornia.

Seison paahteessa ympärilläni 150 lentokonetta, joukko insinöörejä ja paikallista mediaa. Taustalla smalltalkkaavat pikkukaupungin pormestari ja Finnairin myhäilevä taloustiedottaja, joka ei vielä tiedä, että tulevasta viikosta on tulossa hänelle tuskallinen: ”Ensimmäinen ja viimeinen koneenhakumatka, jolla on mukana toimittajia”, kuten hän viikon lopulla toteaa.

Finnair on lennättänyt meidät kolme journalistia Los Angelesiin ja ajeluttanut sieltä 150 kilometriä sisämaahan. Nyt olisi tarkoitus lentää takaisin Helsinki-Vantaalle yhtiön käytettynä hankkimalla MD-11-matkustajakoneella.

Sen verran tiukka aikataulu on, että Turun Sanomien aamupalaverissa keikasta ei tullut kisaa.

Kentällä kuitenkin selviää, että kone ei ole valmis. Suomi-toimittajat on siis kärrättävä yösäilytykseen ja paikaksi valikoituu Hollywood. Seuraavana päivänä kuvio toistuu: testilennolla on yhä havaittu korjattavaa. Tulee siis nähtyä myös Los Angelesin konserttitalo ja Route 66! Kolmantena aamuna tiedetään jo, että lisäöitä tulee ainakin kaksi.

Tiedottajaa huokailuttaa, mutta hän on etevä: vuokra-auton nokka kääntyy tällä kertaa Las Vegasiin, jossa yöpyminen on halpaa.

Viikoksi venähtänyt reissu oli nuorelle toimittajalle mainio toimittajakoulu, mutta riemukkain hetki koittaa paluumatkalla. Kun konejätti viimein rullaa autiomaakentältä kohti Helsinkiä, on matkustamossa asennettuna vasta bisnes-luokka. Tyhjässä takaosassa järjestetään Kanadan ilmatilassa jalkapallo-ottelu, Atlantin päällä siirrytään minigolfiin.