Media-ala

Tervetuloa liukuhihnalle, robotit!

2014 on vuosi, jolloin robottijournalismi lyö lopullisesti läpi, kirjoittaa Johanna Vehkoo.

Kun journalismin kriisivuosista kirjoitetaan tulevaisuuden historiankirjoissa, vuosi 2014 muistetaan yhdestä asiasta. Se oli vuosi, jolloin robottijournalismista tuli valtavirtaa.

Heinäkuussa 2014 yksi maailman suurimmista uutisorganisaatioista, uutistoimisto AP, alkoi käyttää robottitoimittajia talousuutisissaan. Oikeasti robotit ovat tietenkin algoritmeja ja tietokoneohjelmia, mutta robottijournalismista on tullut metafora kaikelle automatisoidulle, koneiden luomalle sisällölle.

Ensimmäinen kirjoittava algoritmi luotiin Yalen yliopistossa jo 40 vuotta sitten. Taloudellisesti kannattavien robotoimittajien kehittäminen vain otti jokusen vuosikymmenen. Nyt niiden aika on tullut. Alan edelläkävijäfirmat tulevat Yhdysvalloista: Narrative Science ja Automated Insights, joilla on satoja asiakkaita muun muassa median, kiinteistökaupan ja urheilun alueilla.

 

Robottitoimittaja on monessa mielessä ihmistä parempi: se ei nuku, ei sairastu, ei mene lakkoon eikä turhaudu toisteisen työn äärellä. Se on tajuttoman nopea, eikä se tee asia- tai kirjoitusvirheitä. Robotit ovat osoittautuneet erityisen päteviksi urheilujournalismissa ja pörssiuutisissa, mutta niitä voi opettaa kirjoittamaan mistä vain, mihin liittyy tarpeeksi hyvää dataa.

Kenties päätähuimaavin esimerkki on automatisoitu pörssikauppa, joka toimii pitkälti ilman ihmiskäsien kosketusta. Koska taloustiedon pitää nykyisin olla niin nopeaa, ettei ihmisjournalisti siihen pysty, Thomson Reuters on kehittänyt tätä varten Newsscope-nimisen systeemin. Siinä pörssirobotit eli algoritmit ostavat osakkeita sen perusteella, mitä tietoa ovat saaneet toisilta algoritmeilta eli uutisroboteilta.

Tähän mennessä robotit ovat ottaneet haltuunsa englannin lisäksi ainakin saksan, ranskan ja espanjan. Automated Insights aikoo opettaa Wordsmith-ohjelmalleen seuraavaksi korean, ja kuulemma suomenkielisestä projektista on ollut puhetta. Firma ei halua vielä paljastaa enempää.

AI:n kehittäjä Joe Procopio uskoo, että Wordsmithin voi ohjelmoida kirjoittamaan millä tahansa kielellä. ”Käytämme aina natiiveja kielenpuhujia uuden kielen laaduntarkistuksessa. Kestää yleensä pari viikkoa säätää ohjelma siten, että se kuulostaa syntyperäiseltä kullakin kielellä”, Procopio kertoo sähköpostitse Pohjois-Carolinasta.

 

Robottitoimittajan suuri lupaus on sen skaalautuvuudessa. Yhteen juttuun kuluu parhaimmillaan alle sekunti, ja yksi ohjelma voi periaatteessa tuottaa tuhansia juttuja vuorokaudessa.

Siinä missä AP ennen julkaisi 300 pörssijuttua kvartaalissa, Automated Insightsin robotit tahkoavat sille 4 400 juttua per kvartaali.

Muutaman vuoden sisään verkossa julkaistavasta journalismista 90 prosenttia on koneen kirjoittamaa, niin kutsuttua automatisoitua sisältöä. Näin ennustaa Kristian Hammond, joka vetää Narrative Sciencea. Tämä ei kuulosta enää lainkaan utopistiselta.

Robotteja voi skaalata myös toiseen suuntaan: ne voidaan valjastaa palvelemaan hyvin pieniä erikoisyleisöjä, kuten nappulaliigan tai vaikka paikallisten pubiseurojen futissarjan seuraajia. Moni uskoo, että roboteissa on hyperlokaalin journalismin tulevaisuus. Algoritmeja on jo nyt ohjelmoitu seuraamaan paikallisesti esimerkiksi murhia, maanjäristyksiä ja kiinteistökauppaa.

Robotille kelpaa jopa yhden ihmisen yleisö: Yahoo lähettää Fantasy Football -pelaajille raportteja heidän kuvitteellisten joukkueidensa kuvitteellisista peleistä. Kun eri lajien fantasy-pelaajia on 13 miljoonaa, yhdelle ihmiselle personalisoiduissa jutuissa alkaa olla taloudellista järkeä.

 

Mitä tämä tarkoittaa toimittajien ammattikunnan kannalta? Vievätkö robotit työpaikkamme?

Vastaukseksi voi esittää sekä optimistisen että pessimistisen skenaarion. Optimisti ajattelee, että konetyövoiman ansiosta ihmistoimittajille vapautuu enemmän aikaa oikeasti merkitykselliseen työhön. Antaa vain robottien tehdä liukuhihnahommat – kaikki voittavat! Useimmiten robotit tekevät työtä, johon ihmisen aika olisi muutenkin liian kallista.

Pessimisti ennustaa, että yhä useampi ihmistoimittaja saa potkut, koska robottityövoiman kustannukset ovat houkuttelevan alhaiset ja koska koneet tuottavat massoittain ”riittävän hyvää” sisältöä.

Pohjimmiltaan kysymys liittyy journalismin ansaintalogiikkaan: mainosrahoitteiselle medialle robotit lupaavat määrättömästi sisältöä ja näin ollen määrättömästi mainosnäyttöjä. Näin bulkkijournalismista tulee kannattavaa.

Tilaus- tai maksumuuripohjainen journalismi taas tarvitsee kalliita ihmistoimittajia tekemään niin korkealaatuista sisältöä, että ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan. Kumpi on kustannustehokkaampaa, kysyy pessimisti.

 

Realisti sanoo, että jokaisen journalistin on ainakin syytä pohtia tarkkaan, mikä omassa työssä on sellaista, mihin algoritmi ei pysty.

Hyvässä lykyssä roboteista voi tulla näppäriä työkavereita, joille voi lykätä toisaalta epäkiinnostavat hommat ja toisaalta äärimmäistä tarkkuutta ja nopeutta vaativat tehtävät. Robotin mahdollisuudet nopeisiin skuuppeihin ovat Twitter-aikakaudella paljon paremmat kuin ihmisillä. Los Angeles Timesin Quakebot todisti tämän viime vuonna uutisoidessaan ensimmäisenä maanjäristyksestä Kaliforniassa. Botti tunnisti uutiskriteerin: järistys oli epätavallisen voimakas.

Roboteille on käyttöä toimitusharjoittelijan hommien lisäksi taustatoimittajina tai toimitussihteereinä. Ne voivat kerätä informaatiota aiheista, joista on olemassa joukkoälyn tuottamaa tietoa tai keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kehittyvissä uutistilanteissa niiden on mahdollista haalia automaattisesti tietoa tapahtuman lähellä olevilta käyttäjiltä. Vaalien alla robotteja voi käyttää politiikan journalismin apuna, esimerkiksi havaitsemaan tiettyjä aihepiirejä tai trendejä poliitikkojen twiiteissä.

Narrative Sciencen tavoitteena on, että excel-taulukoista tulee yhtä antiikkisia kuin vanhoista reikäkorteista – miksi ihmisten tarvitsisi tulkita vaikeaselkoisia taulukoita, kun kone pystyy sekä analysoimaan datan että muotoilemaan siitä ymmärrettävän tekstin.

IBM:n tutkijat puolestaan ovat luoneet robotin, joka osaa etsiä tiettyjä Twitter-käyttäjiä ja kysyä heiltä kysymyksiä. Kenties siinä on katugallupien tulevaisuus.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja yksi Long Playn perustajista.
vehkoo@gmail.com