”Liittomme toiminta-aikana [-] lehtimiesten rouvat ovat vuosikymmen vuosikymmeneltä yhä enemmän jääneet sivuun journalistimaailmasta”, kirjoittaa Eino Tikkanen Sanomalehtimiehessä marraskuussa 1951.
Perheenäidit olisi saatava pidettyä mukana alan kehityksessä, hän toteaa. On esimerkiksi kiusallista, kun rouvat ovat mukana ulkomaankeikoilla, eivätkä pysty seurustelemaan illallisella ulkomaisten kollegojen kanssa.
Tikkanen myöntää, että osa sanomalehtimiesten vaimoista on ”ns. virka-rouvia”, osa jopa itse alalla. Silti sanomalehtimiesten rouvain olisi syytä terhistäytyä. Hän ehdottaa, että rouvat perustaisivat omia kerhoja, joissa puivat miestensä alan asioita.
”Vaikka ainakaan aluksi ei rouvien toiminnasta olisi odotettavissa kovin suuria tuloksia, niin [–] ajan oloon he ehkä pystyisivät saamaan aikaan yhtä ja toista, millä olisi merkitystä koko ammattikunnalle.”
Tähän asti monet rouvat ovat Tikkasen mukaan puuhailleet esimerkiksi lastensuojelun parissa.
”Meidän miespuolisten journalistien olisi tervehdittävä tyydytyksellä sitä käännettä, jos puolisomme vihdoin saataisiin yrittämään omatoimista yhteistyötä ammattikunnallisen yhteistyön hyväksi.”
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa
