Kuolleita

Vankkumaton feministi aurasi tietä nuoremmille

Toimittaja Mari Kiukas 10.2.1950 Joutseno – 11.12.2022 Lappeenranta

Ylen televisiotoimittajana työuransa tehnyt Mari Kiukas (oik. Anna Marjatta Kiukas) kuoli nopeasti levinneen syövän uuvuttamana Lappeenrannassa, Armilan sairaalassa. Hän oli 72-vuotias. Ennen kuolemaansa Kiukas organisoi tilanteestaan tiedottamisen, hyvästeli läheisensä ja suunnitteli omat hautajaisensa. Mari totesi luonteelleen ominaisesti sairaalavuoteelta, että ”näil korteil mennää, eikä uusia jaeta”. 

Mari Kiukas työskenteli Tohlopissa ja Pasilassa yhteensä 34 vuotta. Viimeiset Yle-vuotensa hän tuotti Kuningaskuluttaja-ohjelmaa, mutta hänet muistetaan etenkin Ajankohtaisen kakkosen pitkäaikaisena erikoistoimittajana ja juontajana. Politiikkaan perehtynyt journalisti teki ohjelmaan 1990-luvulla myös terävää poliittista satiiria A2:n Politbyroon komissaarin roolissa. 

Kiukas opiskeli ylioppilaaksi päästyään kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa. Noina vuosina hän osallistui aktiivisti keskustalaiseen opiskelijapolitiikkaan, ja oli myös vuoden 1972 eduskuntavaaleissa puolueen ehdokkaana Kymen läänin vaalipiirissä. Nuori joutsenolainen sai vaaleissa 954 ääntä. Poliittinen toiminta jäi, kun hänestä tuli toimittaja. Puoluetausta oli kuitenkin ollut välttämätön 1970-luvulla, kun Yleisradiossa valittiin journalisteja TV2:n ajankohtaistoimitukseen. 

Manse ja Stadi eivät koskaan onnistuneet karistamaan Mari Kiukkaan puheenparresta Etelä-Karjalan murretta. Ennemmin hän tartutti mien ja sien työkavereihinsa. Marin kanssa työskennelleet muistavatkin nopeasti singonneen huudahduksen: ”Mie tiiän!” – oli kyse toimituksen päiväkahvien tietokilpailuhetkestä tai uutistapahtumiin liittyvästä taustatiedosta. 

Kiukas muistetaan hersyvän huumorintajuisena ihmisenä, jonka seurassa nauru raikui. Hänet tunnettiin kuitenkin myös kipakkana, omapäisenä ja suorapuheisena journalistina, jota työporukoissa kutsuttiin toisinaan lempinimellä ”Kiukku”. Hän ei kumarrellut poliitikkoja eikä omia pomojaan. Tuottajana hänen henkinen palomuurinsa piti, jos alaisille tuli tiukkaa palautetta. 

Uransa alussa Kiukas joutui työskentelemään miesvaltaisissa toimituksissa, mutta särmikkäänä persoonana ja terävävaistoisena tekijänä hän ei suostunut jyrätyksi. Vankkumaton feministi aurasi tietä muillekin naistoimittajille.  

Kiukkaan silmäterä oli hänen ainoa lapsensa Anna. Hän kasvatti tyttärensä täysin yksinhuoltajana, mitä tuolloin paheksuttiin jyrkästi. Kokemuksistaan johtuen Kiukas osasi olla nuoremmille naiskollegoilleen reilu ja tukea antava mentori.  

Eläkkeelle jäätyään Mari palasi takaisin synnyinseudulleen Kiukkaan kylään Joutsenossa, jonne loma-aikoina saapui myös ekonomistitytär tanskalais-suomalaisen perheensä kanssa. Kielitaitoinen isoäiti matkusteli Kiukkaanmäeltä rakkaiden vunukoiden eli lastenlastensa luokse eri puolille maailmaa.  

Paluumuuttajana Mari Kiukas etsiytyi nopeasti mukaan Pätilän marttoihin sekä Joutsenon seurakunnan toimintaan. Innokas ruuanlaittaja auttoi myös turvapaikanhakijoita kotoutumaan paikalliseen arkeen yhdessä kokkaamalla. Inkeriläisen pakolaisen jälkeläisenä Mari Kiukas ei koskaan unohtanut äitinsä perheen pitkiä pakolaiskokemuksia Kansainliiton Nansen-passin varassa. Kiukas oli heimoihminen, ja inkeriläisyys oli aina merkittävä osa häntä, kuten karjalaisuuskin.