Onko journalistitaustasta apua kansanedustajan työssä? Miten olla työssään riippumaton, jos haaveilee urasta politiikassa? Entä millaista mediapolitiikkaa toimittaja-taustaiset kansanedustajat tekisivät?
Pyysimme kahdeksan suurimman eduskuntapuolueen puoluetoimistosta haastateltaviksi kansanedustajaehdokkaita, jotka työskentelevät tai ovat hiljattain työskennelleet journalisteina. Ainoastaan RKP ei vastannut tiedusteluihin. Ehdokkaissa on toimittajia niin televisiosta, radiosta kuin printtimediastakin.
Kokoomuksen Pekka Niiranen ei kommentoi mahdollisia Yle-leikkauksia
”Olen kuunnellut Ylen uutisten toimittajana ihmisten huolenaiheita ja ongelmia kolmenkymmenen vuoden ajan”, sanoo kokoomuksen kuopiolainen ehdokas Pekka Niiranen, 59.
”Minähän en toimittajana heidän ongelmiaan ratkaise, kerron vain niistä eteenpäin. Mutta ajattelen, että politiikassa ainakin yritän myös olla niitä ratkaisemassa.”
Niiranen on työskennellyt toimittajana ja toiminut politiikassa jo pitkään. Yleisradiossa työt alkoivat vuonna 1989.
Eduskuntavaaleissa Niiranen on kokoomuksen ehdokkaana Savo-Karjalan vaalipiirissä jo neljättä kertaa. Hän istuu muun muassa Kuopion kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksessa ja Pohjois-Savon liiton maakuntavaltuustossa.
Niiranen myöntää kuulevansa kuntapäättäjänä paljon asioita, joita ei voi toimittajana käyttää. Palomuuri kahden toimen välillä on selkeä, hän sanoo.
”En vinkkaa toimitukselle poliitikkona kuulemistani, luottamustehtäviini liittyvistä asioista”, Niiranen sanoo.
”Ylipäänsä en tykkää siitä, että toimittaja tuo poliittista taustaansa esiin. Lähestyn juttuja ihmisten kautta, en ideologioiden. Ja totta kai aiheiden ja näkökulmien valinnassa on koko toimitus mukana, sekin jo estää oman agendan ajamista.”
Niiranen korostaa kampanjassaan koulutuksen, maanpuolustuksen ja valtiontalouden tasapainottamisen merkitystä. Kokoomus on väläytellyt ajavansa hallitukseen päästessään rajuja leikkauksia Ylen rahoitukseen. Mitä asiasta ajattelee yleläinen kokoomusehdokas?
”En osaa nyt sanoa sinulle, miten toimisin kansanedustajana, jos Ylen leikkaukset tulisivat esiin”, Niiranen sanoo.
”Varmasti minuun oltaisiin yhteydessä Yleltä, että muistatkos Pekka, missä olet ollut vuosikymmenet töissä. Olen kyllä sitä mieltä, että Yle on tällä hetkellä sopivan kokoinen. Kilpailijat ovat eri mieltä, ja toimintaamme on jo EU-kanteluilla rajattukin. Arvaa vain millainen vaiva äänen ja liikkuvan kuvan lisäämisestä nettijuttuihin pahimmillaan on!”
Varsinkin Yle-kriitikot puhuvat Yleisradiosta joskus punavihreyden tyyssijana. Miten kokoomuslainen siellä viihtyy?
”Heh, sen näkee pitkästä työsuhteestakin, että olen viihtynyt oikein hyvin”, Niiranen sanoo.
SDP:n Johan Kvarnström ei halua takaisin Arbetarbladetiin
SDP:n kansanedustaja Johan Kvarnström, 36, on huhtikuuhun saakka työvapaalla Arbetarbladetin päätoimittajan paikalta. Hän ei erityisesti halua palata lehteen, vaan pyrkii eduskuntaan toiselle kaudelle Uudenmaan vaalipiiristä.
Arbetarbladetin lisäksi muun muassa Västra Nylandille ja Hufvudstadsbladetille työskennellyt Kvarnström sanoo, että journalistin osaamisesta on ollut hyötyä kansanedustajan arjessa, ennen kaikkea tiedonhaussa.
”Puheluiden soittamisen kynnys on matala”, Kvarnström sanoo.
”Sellaisen eron olen huomannut, että kansanedustajan lähettämä sähköposti toimii paljon paremmin kuin toimittajan lähettämä. Jos toimittajana laitoin sähköpostia virkamiehelle, en usein saanut vastausta.”
Kvarnströmin journalistitausta on kirjoittamisessa. Hän myöntää pitävänsä siitä huomattavasti enemmän kuin puhumisesta.
”En ole mikään vilkkain debatoija, mutta puheeni ovat tarkkaan mietittyjä. Kirjoitan ne aina itse.”
Kvarnströmille kansanedustajan työ on osaltaan ollut jatkoa jo journalistinuralla aloitetulle maailmanparantamiselle.
”Olen kirjoittanut aikanaan paljon turvapaikanhakijoista, ja samalla tavalla olen kansanedustajana puolustanut esimerkiksi paperittomien oikeutta terveyspalveluihin.”
Toimittajan ja poliitikon töiden yhdistäminen ei silti ole helppoa, eikä ehkä mahdollistakaan, Kvarnström sanoo.
”Olin 2017 – 2019 kuntapolitiikassa mukana ja samaan aikaan töissä Arbetarbladetissa. Vaikka se on puoluelehti, identiteetistäni tuli aika ristiriitainen. Haastattelin lehteemme päättäjiä ja toisaalta annoin muulle medialle haastatteluja päättäjänä.”
Kvarnström on liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen. Hän myöntää, että menot kasvavat monella sektorilla, eikä esimerkiksi Ylelle ole välttämättä lisärahaa luvassa.
”Mutta olisi hyvä, että Ylen rahoitus pysyisi nykyisellä tasolla. Kaupallisen median pysyvän tuen osalta en ole ihan varma. Rahaa tarvitaan niin moniin tärkeisiin asioihin. Ymmärrän toki luotettavan median tarpeen näin disinformaatiokampanjoiden aikakaudella.”
Perussuomalaisten Maria Asunta leikkaisi Yleltä
Vaikka toimittajataustasta on politiikassa hyötyä, nokialainen kaupunginvaltuutettu Maria Asunta, 47, kääntää politiikkaa tehdessään yhden asian pois päältä.
”Journalismiin kuuluva kaiken epäily on jätettävä pois. En valtuuston toisena varapuheenjohtajana kyseenalaista kaikkea, mitä virkamieskunta valtuustolle esittelee. Lähtökohta on luottamus.”
Asunta on eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokkaana Pirkanmaan vaalipiirissä. Hän on työskennellyt muun muassa Aamulehdessä ja kirjoittanut freelancerina muun muassa Suomen Kuvalehteen ja Keskisuomalaiseen. Viime vuosina hän on tehnyt töitä Suomen Uutisille.
Hän on kirjoittanut myös tietokirjoja ja romaaneja.
Perussuomalaisissa on usein skeptisyyttä valtamediaa kohtaan. Asunta sanoo, ettei halua yleistää, mutta allekirjoittaa osan aatetovereidensa kritiikistä.
”Ideologista värittyneisyyttä on”, Asunta sanoo.
”Miksi marginaalisia asioita kuten polyamoriaa nostetaan niin kovasti esiin? Tai miksi pitää lukea toistuvasti prostituution ylistyksiä? Turvapaikkakysymyksissä media oli liian usein enemmän mielipidevaikuttaja kuin tiedonvälittäjä.”
Perussuomalaiset leikkaisivat Yleltä rajusti, 140 miljoonaa euroa eli lähes neljänneksen. Asunta kertoo kannattavansa perussuomalaisten varjobudjettiin kirjattua ajatusta Yle-veron keventämisestä.
”Suomi menee sellaiseen suuntaan, että menoja on pakko leikata. Minusta Yleisradio on yksi kohde, josta voidaan katsoa, mikä on välttämätöntä. Ovatko Pillupäiväkirjat välttämättömiä? Voisiko keskittyä ihan perusasioihin?”
Myöskään kaupallisen median tukeminen ei innosta Asuntaa.
”Mietin jo koronatukien aikaan, miksi media oli tuettavien joukossa, kun esimerkiksi tapahtuma-ala oli pahemmissa vaikeuksissa.”
Asunta oli esillä myös Johanna Vehkoon kunnianloukkausoikeudenkäynnin yhteydessä, vaikka Vehkoo ei häntä ole koskaan nimennyt. Juuri Asunta jakoi Vehkoon ystävilleen tarkoittaman natsipellepäivityksen laajemmalle yleisölle, sitä kautta myös Junes Lokalle.
”Jos olisin tiennyt, millaiseen myllytykseen se johtaa, varmaankin olisin jättänyt puuttumatta koko asiaan”, Asunta sanoo nyt.
”Minusta tehtiin fasistien kätyri ja rasisti, jotkut kollegat lakkasivat tervehtimästä.”
Vihreiden Laura Pullinen jättää poliitikko-Lauran studiosta
Satakunnan vaalipiirissä vihreiden ehdokkaana oleva Laura Pullinen, 30, on tehnyt journalistinuraa Radio Porin toimittajana ja toiminut viestintäyrittäjänä. Politiikka on kiinnostanut Pullista aina, mutta lopullinen yllyke oli muutto takaisin Poriin. Muun muassa perussuomalaisten kansansuosio alueella aiheutti turhautumista kotikaupunkiin ja sai aikaan halua vaikuttaa asioihin.
”Nyt olen tehnyt politiikkaa ja toimittajantöitä rinnakkain jo pitkän aikaa”, Pullinen sanoo.
”Tiedon hankkimisen ja omaksumisen suhteen näissä töissä on paljonkin samaa. Tottuneena puhujana on helppo viestiä myös omaa asiaani.”
Nyt Pullinen on Porin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Hänen mielestään eri ammattiroolien pitäminen erillään on helppoa.
”Joskus kyllä mietin, olenko liiankin varovainen, kun paikallisradiossamme keskustellaan paikallisista asioista”, Pullinen pohtii.
”Ja kyllä sitä tiedostamattomastikin skarppaa. Poliitikko-Laura pysyy poissa studiosta.”
Pullinen sanoo ratkaisevansa alkuvuoden aikana yhdessä työnantajan kanssa, miten pitkään hän pysyy poissa studiosta vaalitauolla. Jos äänet riittävät eduskuntaan, radioon ei ole tarkoitus edustajakauden aikana palatakaan. Pullinen haluaa edistää eduskunnassa ennen kaikkea korkeakouluopiskelijoiden asemaa, pienyrittäjien sosiaaliturvaa sekä kulttuurin ja luovan alan hyvinvointia. Tähän liittyy myös Ylen ja kaupallisen journalismin asema.
”Sivistysvaltiossa on tärkeää, että luotettavan journalismin ja median toimintaedellytyksistä pidetään huolta valemedian ja disinformaation puristuksessakin”, Pullinen sanoo.
Pullinen kertoo, ettei ole vielä lukinnut kantaansa pysyvään mediatukeen. Yle-leikkauksia hän kertoo vastustavansa.
”Meillä pitää olla varaa riippumattomaan, maksuttomaan journalismiin.”
Keskustan Olga Oinas-Panuma tulee journalistien ja päättäjien suvusta
Olga Oinas-Panuman perheessä ei hämmästellä journalismin ja politiikan yhdistelmää. Isä Eero on toiminut pitkään kuntapäättäjänä, sisko Martta on päätoimittajana Iijokiseudussa ja veli Lauri on luottamustoimessa paliskunnan poroisäntänä.
Pudasjärveläinen Olga Oinas-Panuma, 23, taas on Pohjois-Pohjanmaan nuorin aluevaltuutettu. Journalistina hän on työskennellyt muun muassa Suomenmaassa ja Ilta-Sanomissa.
Hän on haastatteluhetkellä juuri jäämässä ”hygieniatauolle” toimittajantöistä keskittyäkseen vaalikampanjaansa keskustan kansanedustajaehdokkaana Oulun vaalipiirissä.
”Kirjoittaminen ja viestiminen on aina ollut minulle tärkeää, ja lähipiiristäkin olen saanut aina tukea taipumukselleni kiinnostua asioista”, Oinas-Panuma sanoo.
Oinas-Panumalle tärkeää on sekä toimittajana että päättäjänä toimia omien arvojensa mukaisesti.
”Se vaatii jatkuvasti sen miettimistä ja muistamista, että on riittävän neutraali työssään, koska toimittajan tehtävä ei ole poliittinen vaikuttaminen.”
Lukijapalautteen perusteella poronhoitajasuvusta ponnistava, kotiseutuaan rakastava Oinas-Panuma on onnistunut pitämään aatteensa piilossa. Maailmankatsomusasioista tulee vain vähän palautetta.
”Viime kesänä yksi kirjoittaja kommentoi, että taas tämmöinen toimittaja, joka vain haluaa, että maaseutu autioituu”, Oinas-Panuma nauraa.
Oinas-Panumalle Suomen alueellinen tasapaino on sydämen asia.
”Medialla on sen säilyttämisessä iso merkitys. Pitää olla myös paikallislehtiä, jotka pystyvät kirjoittamaan paikallisista asioista mahdollisimman puolueettomasti. Pitää tunnistaa, että pienten paikkakuntien lehdistä monet ovat ahdingossa. Se taas ei ole pelkästään meidän toimittajien ongelma, vaan vaikuttaa myös paikallisiin asukkaisiin, yrityksiin ja demokratiaan.”
Oinas-Panuma suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisesti mediatukiin.
Vasemmistoliiton Toivo Haimi kaipaa avoimemmin poliittista mediaa
Kansan Uutisten toimittajan paikalta on lyhyt matka vasemmistoliiton kansanedustajaehdokkaaksi, myöntää helsinkiläinen, aiemmin Yle Kioskissa työskennellyt Toivo Haimi, 33. Haimi on ehdolla eduskuntaan Helsingin vaalipiiristä.
”Olen ollut Kansan Uutisissa vasta elokuusta 2021, mutta siellä on kyllä verkostoitunut hyvin esimerkiksi eduskuntaryhmän, ministeriryhmän ja puoluejohdon suuntaan.”
Haiminkin mielestä toimittajan ja poliitikon työssä on paljon samaa. Toimittajan työ on asioiden selville ottamista ja niiden muotoilemista ymmärrettävään muotoon.
”Sellaista tarvitaan politiikassakin”, Haimi sanoo.
”Teimme Yle Kioskissa yhteiskunnallista sisältöä nuorille. He ovat kaikkein hankalin yleisö, jolle myydä yhteiskunnallista sisältöä. Se oli hyvä koulu siihen, miten vaikeat asiat paketoidaan ymmärrettäväksi minuutin Instagram-videoksi.”
Kansan Uutisten ilmestymiskertoja on vähennetty ja lehti ilmestyy nykyisin kuukausittain. Haimin mukaan tästä huolimatta nyt eletään puoluelehtien kulta-aikaa, ainakin laadullisesti. Haimi toivoisi selkeämpää poliittista linjaa myös suurilta tiedotusvälineiltä.
”Suomalainen journalismi kärsii objektiivisuuden ja puolueettomuuden tavoittelusta”, hän sanoo.
”Jos ollaan rehellisiä, niin ei kukaan ole oikeasti objektiivinen. Sellaisen tavoitteleminen on älyllisesti epärehellistä. Esimerkiksi Ylen tai Hesarin jutuista tulee esiin tietty porvarillinen arvomaailma.
Puoluelehdet taas pelaavat avoimin kortein. Suomessa on yhä voimissaan yksimielisen yhtenäiskulttuurin ja samanmielisyyden ihanne, mutta yhteiskunnan etu koostuu keskenään ristiriitaisista intresseistä.”
Haimi sanoo puolueettomuuden ideaalin näkyvän myös siinä, että vaaleista kirjoitetaan kuin urheilukisoista.
”Asiat häipyvät taustalle, kun puhutaan ’kilpajuoksusta Arkadianmäelle’. Tällaiseen kielenkäyttöön ja ajatteluun olen aivan varmasti sortunut monesti itsekin.”
Haimi valittiin joulukuussa Helsingin Seudun Journalistien edustajana Journalistiliiton valtuustoon. Hän sanoo kannattavansa liiton hallitusohjelmatavoitteita – yhtenäistä mediapolitiikkaa, mediatukia ja Ylen rahoituksen turvaamista.
Kristillisdemokraattien Pentti J. Rönkkö nauttii ihmisten kohtaamisesta
Kristillisdemokraattien ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä oleva keravalainen Pentti J. Rönkkö, 65, eläköityi Iltalehden autotoimittajan työstä viime kesänä. Vaikka aikaa on, ehdolle lähtemistä joutui miettimään tarkasti – niin iso projekti se on.
”Mutta toimittajan mielellä varustetulle ihmiselle on todella mielenkiintoista tavata ihmisiä vaaliteltoilla ja toreilla ja kuunnella heidän juttujaan”, Rönkkö sanoo.
”Siinä näkee elämän uudesta kulmasta. Ajattelen, että ehdokkaaksi lähteminen suorastaan edellyttää sitä, että lähtee kadulle selvittämään, mitä suomalaiset ajattelevat. Toimittajana tietysti on kohtaamisiin tottunutkin.”
Rönkön mukaan journalistille on luontaista asettua ajattelussaan niiden puolelle, jotka ovat yhteiskunnassa heikommassa asemassa. Siinä mielessä journalismissa ja politiikassa on samaa maailmanparantamisen eetosta.
”Mutta journalistin pitäisi pystyä pitämään jäitä hatussa siitä huolimatta. Maailman parantaminen tulee sitä kautta, että pyritään näyttämään rehellisesti, miten asiat ovat.”
Rönkön mielestä suomalaiseen journalismiin on hiipinyt agendaa, josta on suorastaan kiellettyä olla eri mieltä.
”Minusta se on sananvapausongelma. Seksuaalivähemmistöistä ja Pridesta on sallittua olla vain yhtä mieltä. Päivi Räsästä demonisoidaan ottamatta hänestä sen enempää selvää. Toimittajalla täytyy olla oikeus myös perinteisiin, kristillisiin arvoihin.”
Rönkön vaaliteemoihin kuuluu kristillisten arvojen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäksi liikenneinfran sujuvuus, ja sitä kautta myös yksityisautoilu. Ilmastonmuutoksen myötä autoilusta on Rönkön mukaan tullut entistä poliittisempaa. Hän on kirjoittanut paljon myös sähköautoista.
”Yksille olen sähköautofriikki, toisten mielestä taas kirjoitan liikaa polttomoottoreista.”
Eduskuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 21. helmikuuta. Vaalit järjestetään sunnuntaina 2. huhtikuuta.
EDIT: 10.2. 9.34: Korjattu Olga Oinas-Panuman ikä.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
