Helsingin Sanomien toimittajat pitävät työtään uutisdeskissä arvokkaana mutta myös rankkana ja rajoittavana.
Tämä selviää Pinja Päiväsen opinnäytetyöstä, joka on hyväksytty Jyväskylän yliopistossa johtamisen ja journalistiikan kaksoisgraduna. Tutkielmassa selvitetään, miten Helsingin Sanomien deskitoimittajat kokevat työnsä.
Aineistoksi Päivänen haastatteli seitsemää uutistoimittajaa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui diskurssianalyysi.
Uutistyö on muuttunut nopeammaksi ja intensiivisemmäksi. Aiemmissa tutkimuksissa toimittajien on huomattu yleensä hyväksyvän lisääntyneet vaatimukset.
Tutkielmaa varten haastatelluille toimittajille oli ilmiselvää, että nopeatempoinen uutisdeskityö on arvokasta sekä organisaation että journalismin ydintehtävän kannalta.
Haastatellut puhuivat paljon työn rankkuudesta. Kärsimyksen koettiin olevan hinta, joka tärkeästä työstä täytyy maksaa. Asia ilmaistiin usein huumorin kautta. Esimerkiksi työn haittapuoleksi mainittiin ”sydänkohtauksen pelko”.
Huumorin avulla ilmaistiin myös kritiikkiä koskien johdon asettamia epärealistisia tavoitteita. Työntekijät kertoivat, että heidän on mahdotonta sovittaa yhteen deskityötä ja muita tehtäviä. Omia erikoisaiheita käsittelevän työn koettiin kärsivän deskissä vietettyjen työvuorojen vuoksi.
Vaikka haastatellut hyväksyivät, että deskityön on oltava nopeaa, he kertoivat nopeuden aiheuttavan arvoristiriitoja. Deskityössä ammattietiikasta ei voi huolehtia samalla tapaa kuin tutkivia juttuja laadittaessa. Jokaisen julkaistavan asian oikeellisuutta ja taustoja ei ole aikaa tarkistaa.
Ristiriita nopeuden ja laadun välillä turhauttaa. Päivänen arvioikin, että deskitoimittajan identiteetti ei vastaa monen toimittajan ideaalikuvaa itsestään. Ehkä siitä syystä työ ei houkuttele, vaikka sen tiedetään olevan välttämätöntä.
Pinja Päiväsen opinnäytetyön Välttämätöntä ja merkityksellistä – vai vähäteltyä, rankkaa ja mahdotonta? : Helsingin Sanomien toimittajien puhetavat deskityöstä ja uutistoimittajan työnkuvasta voit lukea kokonaisuudessaan täältä.