Maakuntien sanomalehdistöä hallitsevat monopolit

Sanomalehtialan omistus on maakunnissa niin keskittynyttä, että johtavat lehtitalot eivät yleensä edes kohtaa kilpailua.

Tämä selviää viestinnäntutkija Heikki Hellmanin tutkimuksesta, joka julkaisiin tuoreessa Media & viestintä -lehdessä. Hellman analysoi levikin ja nettomyynnin jakautumista lehtitalojen kesken vuosina 2010 – 2020. Hänen päämääränään oli selvittää, miten sanomalehdistön keskittyminen näkyy maakuntatasolla.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että Suomen lehtiala on erittäin keskittynyt. Lehtien välinen kilpailu on vähäistä. Keskittyminen lisääntyi edelleen 2010-luvulla. Kun vuonna 2010 Suomessa oli 91 lehtitaloa, kymmenen vuotta myöhemmin jäljellä oli vain 65.

Tutkijan mukaan suurin osa toimialan keskittymistä koskevista tutkimuksista tarkastelee asiaa valtakunnan tasolla. Useimpien sanomalehtien tärkein markkina on kuitenkin maakunta tai paikkakunta. Siksi keskittymistä on syytä eritellä alueellisesti.

Hellmanin tutkimuksen tärkein tulos on, että useimmissa maakunnissa yhdellä lehtitalolla on lähes täydellinen monopoli etenkin nettomyynnin perusteella. Keskimäärin maakunnan suurin lehtitalo on 8,4 kertaa suurempi kuin toiseksi suurin. Kehitystä vauhdittaa muun muassa strategia, jossa lehtitalot haalivat itselleen alueensa kaupallisesti kiinnostavia paikallislehtiä.

Alueellinen keskittyminen lisääntyi tarkastelujaksolla. Vuosikymmenen lopussa enää Uudellamaalla, Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Satakunnassa esiintyi aitoa lehtitalojen välistä kilpailua.

Tulosten pohjalta Hellman pohtii, pitäisikö poliitikkojen tai viranomaisten puuttua monopoleihin, jotka saattavat vaarantaa median moniäänisyyden. Hän päätyy siihen, että ongelmaa kannattaa lähestyä tarjoamalla lehdille toimituksellista tuotantotukea ja tukemalla hyperlokaalien verkkomediayritysten perustamista.

Tutkija korostaa myös, ettei keskittyminen ole vain kielteinen ilmiö. Parhaimmillaan keskittyminen tehostaa voimavarojen käyttöä ja parantaa sisällön laatua.