”Teen töitä ja sydänveriprojekteja. Tästä tuli sydänveriprojekti, joten en hirveästi laskenut tunteja. Tein taustatöitä ja musiikkia pitkään muiden töiden ohella. Käsikirjoituksen tekstiversion kanssa työskentelin noin kuukauden ja eri ääniversioita editoin noin kuukauden”, sanoo käsikirjoittaja, ohjaaja ja äänisuunnittelija Suvi Tuuli Kataja.
Katajan Nartut haluaa leikkiä -audioesseen ensi-ilta oli Yle Radio 1:ssä vuosi sitten marraskuussa. Essee on Ylen radiofeaturea tuottavan Radiogallerian ohjelmistoa.
Esseessä Kataja tutkii seksuaalisten valtaleikkien olemusta, merkitystä ja historiaa. Kataja on haastatellut sitä varten seksuaaliterapeutti ja bondage-taiteilija Ceci Feroxia sekä musiikin ja sadomasokismin suhdetta tutkinutta Anna-Elena Pääkkölää. Lisäksi essee sisältää otteita seksialan ammattilaisten, domina Tara Atroxin ja Camilla Rantasen bdsm-sessiosta. Musiikin on tehnyt Kataja yhdessä Jussi Liukkosen kanssa.
Bdsm-lyhenne tulee englannin sanoista bondage, discipline, dominance, submission, sadism ja masochism eli sidonta, kuri, alistaminen, alistuminen, sadismi ja masokismi. Kataja sanoo bdsm-kulttuurin kiehtoneen häntä aina. Yksi kimmoke esseelle oli shibarin eli japanilaisen sidonnan kurssi, jolle Kataja osallistui ystävänsä kanssa.
”Tajusin, miten paljon toiseen pitää luottaa, että antaa sitoa itsensä liikkumattomaksi. Luottaminen ja avuttoman hoivaaminen on kaunista. Bdsm:ssä niihin yhdistyy groteski toiminta. Halusin tutkia, mitä se tarkoittaa”, Kataja sanoo.
Kataja halusi tehdä aiheesta nimenomaan ääniteoksen. Siinä ei tarvitsisi toistaa stereotyyppistä bdsm-kuvastoa, vaan kuulija voisi itse muodostaa mielikuvat. Sitä Kataja ei heti keksinyt, miten välttää stereotyyppiset äänet, kuten kahleiden helinät. Oivallukseen johti Anna-Elena Pääkkölän tutkimus: käyttämällä musiikkia.
Esseensä taustaksi Kataja luki parikymmentä kirjaa, muun muassa Markiisi de Sadea, Leopold von Sacheria, O:n tarinan ja Herra Jackin ihmeellisen huoneen. Lopulta nekin tuntuivat tunkkaisilta. Suoria lainauksia esseeseen päätyi vain suomalaiseen sadomasokismi-alakulttuuriin 1980-luvulla liittyneestä Julmia naisia -kirjasta.
Katajan essee on suorapuheinen. Silti hänen tiedossaan ei ole sitä koskevia kohuja.
”En tiedä, onko kukaan ikinä onnistunut kohauttamaan audiolla. Suoraa yleisöpalautetta olen saanut. Mutta en mitään kuvauksia seksielämästä, vaan arkaa kiitosta mahdollisuudesta etsiä tätä puolta itsestä.”
Tällä palstalla Journalisti pyytää ilmiantamaan loistavia alan tuotoksia. Viestiä vie seuraavaksi eteenpäin se, jonka työ esitellään palstalla.
Suvi Tuuli Kataja, 34
-
- Ohjaaja, käsikirjoittaja ja äänisuunnittelija Aapa Productions -tuotantoyhtiössä, yhtiön toinen perustaja.
-
- Erikoistunut audiokerrontaan. Opettaa audiokäsikirjoittamista muun muassa Taideyliopistossa ja Aalto-yliopistossa.
-
- Viimeisimpiä töitä muun muassa Naisen kosto -audiosarja sekä Antti Holman Radio Sodoma -podcastin äänisuunnittelu Ylelle. Palkittu kansainvälisesti muun muassa Kun nukut, minä valvon -ohjelmastaan.
Näytelmäkirjailija ja dramaturgi Liila Jokelinin valinta
Suvi Tuuli Katajan Ylelle tekemä auditiivinen essee sadomasokismista ja bdsm:stä pohtii, voiko seksuaalinen valtaleikki paljastaa todellisia valtarakenteita.
Nartut haluaa leikkiä on mukaansatempaava, jännittävä, selkeä ja viehättävästi musiikillinen. Kuuntelukokemukseni oli ruumiillinen, kokonaisvaltainen ja haltioitunut. Essee pureutuu todellisuuden ja leikkien ja esitysten suhteeseen kattavasti ja purkaa normeja raikkaasti.
Kuvataide, videopelit, elokuvat ja porno ovat aina pitäneet sisällään simulaatioita väkivallasta ja jopa kidutuksesta. Miksi seksin kontekstissa sadomasokismiin suhtaudutaan helpommin vain patologisena perversiona? Voisimmeko alkaa suhtautua siihen enemmän hoivan, turvan, tasa-arvon ja valtarakenteita tiedostavan leikin muotona?