Lehdistön tapa visualisoida ilmastonmuutos on kaavamainen. Journalistien tulisikin keksiä tuoreita tapoja kuvata ilmiön vakavuutta ja pitkäkestoisuutta.
Näin argumentoivat Tampereen yliopiston mediatutkijat Niina Uusitalo ja Jenni Niemelä-Nyrhinen artikkelissaan, jossa punnitaan kuvajournalismin kykyä torjua ilmastonmuutosta. Artikkeli ilmestyi keväällä osana vertaisarvioitua teosta Ympäristömuutos ja estetiikka, joka on avoimesti luettavissa verkossa.
Jääkarhu on ilmastonmuutoksen symboleista kulunein. Viime vuosina Greta Thunbergin kasvot ovat samoin muodostuneet stereotyyppiseksi ilmastonmuutoksen kuva-aiheeksi.
Kuvituksissa painottuvat myös ilmastonmuutoksen dramaattiset seuraukset. Sopivia kuvauskohteita ovat muun muassa tulvat, metsäpalot ja sulavat jäävuoret. Sen sijaan ilmastonmuutoksen syyt ja ratkaisut jäävät yleensä vaille kuvitusta. Ilmiön hitaita, pitkäaikaisia seurauksia, kuten heikkenevää ruokaturvaa tai lajikatoa, on vaikeaa kuvata osuvasti.
Toki toisinaan myös ilmastonmuutoksen syitä ja ratkaisuja pyritään visualisoimaan. Tällöin kuva-aiheena on yleensä teknologia, kuten saastuttava energiantuotanto tai tulevaisuuden vihreä teknologia. Teknologian suosio kuvituksessa perustuu siihen, että se on konkreettista. Sitä on helpompi esitellä kuin vaikkapa abstrakteja yhteiskunnallisia tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan teknologisen kuvaston ongelma on, että se saa ilmastonmuutoksen näyttämään tieteelliseltä haasteelta eikä poliittiselta. Kuvat antavat ymmärtää, ettei massakuluttamisesta tarvitse luopua, kunhan insinöörit pääsevät toteutettamaan innovaationsa.
Ilmastonmuutosta torjuakseen kuvajournalismin pitää uudistua. Tutkijoiden mukaan se edellyttää journalismin taustalla piilevien oletusten, kuten kulutuskeskeisyyden, kyseenalaistamista.