Anna hyvän kiertää

Liila Jokelinia jännitti julkaista essee tiedostavuuden varjopuolista

”Kun teksti julkaistiin, sydämeni hakkasi järjettömästi. Tuli kauhu, että onhan tämä nyt aika latautunut aihe ja pelottava ulostulo yhteisöni silmissä”, sanoo Teatterikorkeakoulusta keväällä valmistunut näytelmäkirjailija ja dramaturgi Liila Jokelin.

Jokelinin essee Haluan eroon valkoisesta, heteronormatiivisesta ja patriarkaalisesta maailmasta – Teatterikorkeakoulussa olen silti ”unwoke” ilmestyi Ylen Kulttuuricocktailin verkkosivuilla helmikuussa 2021.

Tekstissä Jokelin kertoo, miten hänet leimattiin koulussa taantumukselliseksi todennäköisesti siksi, että hänen näytelmissään oli ollut pumpattava barbara, pornoaktin esittämistä ja vertauskuvallinen kääpiöhahmo. Hän kirjoittaa, että nuoren sukupolven kuuluukin kyseenalaistaa taiteen kerrontatapoja. Samalla vaara on, että hyvä tarkoitus johtaa taiteen eettisen oikeaoppisuuden vahtimiseen ja kiusaamiseen ja vallankäyttöön sen varjolla.

Jokelin kirjoitti tekstinsä alun perin Teatterikorkeakoulun kurssilla. Kun hän keskusteli tiedostavuus-aiheesta somessa, häntä pyydettiin vieraaksi Kulttuuricocktail-ohjelmaan. Samalla Yle kiinnostui tekstistä. Sen editoimisessa julkaisukuntoon auttoivat Kulttuuricocktailin toimittaja Tuomas Karemo ja Jokelinin veli, esseisti Jantso Jokelin.

”Tekstissä oli paljon viittauksia muihin teksteihin, mutta Karemo kannusti kirjoittamaan lisää siitä, mitä minä ajattelen aiheesta. Veljeni auttoi miettimään, miten kuljettaa ajatuksiani tekstissä niin, että lukija pysyy mukana. Kokemusteni piti avautua myös koulun ulkopuolisille. Halusin, että teksti on tarkka – ei ylätason heittoja ilman perusteluja.

Esseen julkaisun jälkeen seurasin entistä tarkemmin poliittisen korrektiuden käsittelyä muualla mediassa. Ylen Marja Sannikassa kiinnostava lähtökohta olivat Renaz Ebrahimin ja Esko Valtaojan täysin erilaiset näkökulmat. Toisaalta kärjistyksistä lähtevä keskustelu tuottaa helposti lisää kärjistyksiä. Suomen Kuvalehden jutussa olivat aiemmin puhuneet nimellään vain taidekoulujen opettajat. Somessa kaikki äänet kuuluvat, mutta silläkin on varjopuolensa.

Esseen julkaisun jälkeen sain tuntemattomiltakin viestejä, että kiitos kun uskallat puhua tästä – minulla on samoja tunteita. Viestit vahvistivat, että kyse oli enemmästä kuin omasta puolustusreaktiostani. Osa tutuistani suuttui, ja somessa tuli ikävääkin palautetta. Kulttuurikuplamme pitää itseään liberaalina. Siksi on ironista, että aiheen käsittely pelottaa.”

EDIT: Oikaisu 8.11. klo 14:30
Toisin kuin jutussa alkujaan kerrottiin, Suomen Kuvalehden juttuun oli haastateltu myös opiskelijoita.


Tällä palstalla Journalisti pyytää ilmiantamaan loistavia alan tuotoksia. Viestiä vie seuraavaksi eteenpäin se, jonka työ esitellään palstalla.

Liila Jokelin, 32

  • Teatteritaiteen maisteri, Taideyliopiston Teatteri- korkeakoulun Dramaturgian ja Näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelma 2021.
  • Opiskellut myös teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja näyttelijäntyötä.
  • Työskennellyt käsikirjoittajana, ohjaajana ja dramaturgina muun muassa Tampereen Työväen Teatterille, Teatteri Takomolle ja Ylelle.

Muusikko–kirjailija ja kolumnisti Linda-Maria Ranisen valinta

”Näytelmäkirjailija ja dramaturgi Liila Jokelin kirjoittaa Ylen Kulttuuricocktailissa otsikolla Haluan eroon valkoisesta, heteronormatiivisesta ja patriarkaalisesta maailmasta – Teatterikorkeakoulussa olen silti ”unwoke”.
Teksti kuvaa hyvin ja samastuttavasti nykyistä, taiteen eettistä oikeaoppisuutta vahtivaa keskustelukulttuuria. Pidän ajatuksesta, että hyvän puolella voi olla, vaikka ei allekirjoittaisi kaikkia aktivistien toimintatapoja. Vahtimisen takaa voi paljastua vallanhimoa ja kiusaamista.
Maailmassa on hirveästi esimerkiksi rasistisia rakenteita, jotka estävät ihmisiä saamasta työtä ja asuntoa. On ahdistavaa, jos mietimme enemmän sitä, mikä esimerkiksi Jokelinin tekstissä on väärin kuin sitä, mikä on väärin siinä, että samat ovet eivät aukea kaikille.”