Journalismi

Voiko journalismin tulevaisuutta ennustaa? Se on liki mahdotonta, mutta joskus on osuttu myös oikeaan.

Journalismi on varsin altis muutoksille ja ympäristöstä tulevalle paineelle, minkä takia sen tulevaisuutta on vaikeampi ennakoida kuin monen muun alan, sanoo väitöskirjatutkija Juho Ruotsalainen.

Ruotsalainen työskentelee Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja on tutkinut paljon journalismia.

Hänestä journalismi on mielenkiintoinen tutkimuskohde, koska se ei ole ammatillisena alueena yhtä tarkkarajainen kuin monet muut perinteiset alat. Itsensä nimittäminen journalistiksi ei vaadi esimerkiksi tiettyä korkeakoulututkintoa.

Kaikilla ihmisillä, tutkijoillakin, on taipumus ajatella tulevaa nykyisyyden jatkumona. Siksi on niin hankalaa ajatella tästä hetkestä poikkeavaa tulevaisuutta. Esimerkistä käy koronapandemia.

”Vaikka globaali pandemia on skenaarioiden peruskauraa, tuli se kaikkine seurauksineen jossain määrin yllätyksenä”, Ruotsalainen sanoo.

Myös Ylen strategia-asiantuntija Silja Tenhunen sanoo, että journalismin tulevaisuuden ennustaminen on hyvin vaikeaa. Ennakointi voi kuitenkin hänen mielestään onnistua esimerkiksi kiinnittämällä huomiota ihmisten arvoissa ja asenteissa tapahtuviin muutoksiin.

”Vain muutama arvo on muuttunut suomalaisilla 20 vuodessa selvästi. Vaikkapa aamuvirkkuutta ei pidetä enää yhtä arvostettavana kuin isovanhempamme pitivät.”

Tenhunen nostaa esiin myös yhteiskunnan polarisaation, joka on hänen mukaansa muun muassa rapauttanut luottamusta instituutioihin. Tämän vuoksi journalismissa on Tenhusen mukaan entistä oleellisempaa perustella, ketkä pääsevät ääneen ja mitä arvoa eri osapuolten kuulemisella on.

Vaikkapa aamuvirkkuutta ei pidetä enää yhtä arvostettavana kuin isovanhempamme pitivät.

Silja Tenhunen, Ylen strategia-asiantuntija

Journalismin tulevaisuutta ennakoitaessa tulisi huomioida myös ihmiset, joille journalismia tehdään. Tämä tarkoittaa muun muassa väestörakenteen, perhemuotojen ja ihmisten ajankäytön muutosten tarkastelua. Tenhusen mukaan media ei ole esimerkiksi vielä kunnolla havahtunut siihen, että yhden hengen talouksien määrä on kasvanut viime vuosina erittäin paljon.

”Tällaiset asiat olisi hyvä pystyä ennakoimaan, koska ne vaikuttavat siihen, mitä yleisö journalismilta odottaa.”

Lisäksi Tenhusen mielestä tulisi seurata sitä, miten media muuttuu itse. Oppia voidaan ottaa maailmalta. Esimerkiksi tilattavat uutismediat ovat strategia-asiantuntijan mukaan hyötyneet kovasti seuraamalla norjalaisen paikallisjournalismin siirtymistä verkkoon.


Juho Ruotsalainen

  • Työskennellyt noin kymmenen vuoden ajan erilaisissa projektitehtävissä Turun yliopiston alaisuudessa toimivassa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa.
  • Tekee parhaillaan väitöskirjaa yrittäjätoimittajista.
  • Valmistunut sosiologian maisteriksi Tampereen yliopistosta.

Joskus tulevaisuutta onnistutaan arvioimaan tyrmistyttävän oikein, mutta useammin vastaan tulee yllätyksiä ja erehdyksiä. Tulevaisuudentutkimuksen tavoitteena on Ruotsalaisen mukaan tarkkojen ennusteiden laatimisen sijaan pikemminkin arvioida vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä. Näillä skenaarioilla pyritään muun muassa rikastamaan tulevaisuudesta käytävää keskustelua.

Vaikka tarkkoja matemaattisia mallinnuksia ei tulevaisuuden ennustamiseksi enää juurikaan tehdä, vielä 1950 – 60-luvuilla niihin uskottiin laajalti. Tulevan ennustaminen matemaattisten mallien pohjalta hiipui, kun huomattiin, etteivät ennusteet pitäneet paikkaansa.

”Maailma on niin monimutkainen, että sen ennustaminen on lähes mahdotonta”, Ruotsalainen sanoo.

Monesti niin journalismin kuin muidenkin alojen tulevaisuutta hahmotetaan teknologisen kehityksen kautta. Mielikuvituksissamme tulevaisuuden tekevät ennen kaikkea uudet, nykyihmisen ajattelulle vieraat keksinnöt. Tämä näkyy Ruotsalaisen mukaan esimerkiksi siinä, miten media ja yritykset korostavat uusien keksintöjen merkitystä.

Lähestymiskulma on Ruotsalaisen mukaan yksinkertaistava, koska todellisuudessa teknologian käyttötavoilla on paljon suurempi merkitys. Hän sanoo, että uudet innovaatiot itsessään saavat hyvin harvoin muutoksia aikaan.


Silja Tenhunen

  • Aloitti Ylen strategia-asiantuntijana tammikuussa 2022.
  • Työskennellyt aiemmin niin toimittajana kuin johtotehtävissä kotimaisessa uutismediassa.
  • Erikoistunut paikallis- ja aluemedian sisältöjen ja työprosessien kehittämiseen sekä toimintaympäristön seurantaan.

Tulevaisuuden ennakointi on tutkijoillekin haastavaa. Siksi ei olekaan ihme, että moni journalismin muutos on ennustettu mediataloissa aivan päin mäntyä.

Silja Tenhusen mukaan monissa mediayrityksissä esimerkiksi uskottiin aikanaan, että lukijat haluavat tuottaa itse sisältöä. Tämä osoittautui myöhemmin vääräksi oletukseksi.

”Kun sosiaalinen media löi läpi ja mediatalot alkoivat löytää omaa ääntään verkossa, etenkin paikallismedioissa moni ajatteli, että jos annamme lukijoiden tuottaa sisältöä, omia uutisia ja omia tiedotteita verkkosivuille, se motivoi heitä ja lisää sitoutumista.”

Tenhunen kertoo uskoneensa vahvasti verkkopalvelujen personoinnin suosioon. Hän muistaa olleensa innoissaan siitä, miten ihmiset pääsisivät personoimaan sisältöä itselleen sopivammaksi. Kävi ilmi, että personointi kiinnosti lukijoita huomattavasti vähemmän kuin journalismin tekijöitä. Median on personoitava sisältö kuluttajille valmiiksi esimerkiksi tunnistamalla, milloin käyttäjä on käynyt palvelussa viimeksi.

Uutismediassa on uskottu Tenhusen ja tulevaisuudentutkija Ruotsalaisen mukaan vahvasti myös videoiden voimaan. 2010-luvun alussa innostus videoihin näkyi Ruotsalaisen mukaan esimerkiksi siinä, että erilaiset startup-yritykset perustivat koko toimintansa videotuotannon varaan.

”Facebook ajoi silloin ajatusta, että journalismin ja median tulevaisuus on videossa. Tämä tulevaisuus kaatui jo siihen, kun Facebook muutti algoritmiaan niin, ettei se enää suosinutkaan videoita yhtä paljon kuin aiemmin.”

”Sen sijaan livelähetykset vakiinnuttivat paikkansa journalismissa”, Tenhunen sanoo.

Jotkut ilmiöt ovat niin yllättäviä, ettei niitä osata ottaa huomioon ennen kuin ne konkreettisesti tapahtuvat. Toisinaan syntyy myös utooppisia tulevaisuudenkuvia, jotka voivat kirjaimellisesti olla liian upeita toteutuakseen.

Esimerkiksi internetin tullessa tavallisten ihmisten ulottuville esiintyi Ruotsalaisen mukaan jonkin verran puhetta siitä, että internet muuttaisi perinteiset valtarakenteet ja hajauttaisi valtaa ruohonjuuritasolle.

”Sen sijaan on havaittu, että verkostojen hallitsemassa maailmassa valta keskittyy muutamalle globaalille suuryritykselle.”

Ruotsalaisen on yllättänyt myös se, millaiseen rooliin data on noussut. Hänen mukaansa aiemmin ajateltiin, että data auttaa ymmärtämään ihmisten tarpeita vaikkapa sitä kautta, että sen avulla voidaan räätälöidä mediasisältöjä. Kehitys menikin päinvastaiseen suuntaan niin, että aina ei tiedä, mihin omaa dataa käytetään.

Myös erilaisten konseptien ja sovellusten suosio on usein arvaamatonta. Silja Tenhunen veikkaa, että lähes kaikille suomalaista mediaa kehittäneille on ollut hienoinen yllätys, että näköislehdet ovat vielä 2020-luvulla valtavan suosittuja.

”Moni tykkää siitä, että verkossakin voi lukea journalismia, joka alkaa jostain ja päättyy jonnekin. Siinä välissä on selkeästi toimituksen tekemät painotukset siitä, että tämä sisältö on meidän mielestämme tärkeä ja iso, tämä on pienempi.”

Ruotsalaisen puolestaan yllätti Tiktokin suosio. Hän ei ollut osannut ajatella, että länsimaiden ulkopuolelta Kiinan kaltaisesta autoritaarisesta maasta voisi tulla globaali somejätti.

Henkilökohtaisella tasollakaan uudet asiat eivät aina aluksi vakuuta. Silja Tenhunen kertoo, että ei itse välittänyt alkuun ollenkaan podcasteista. Hän kertoo ihmetelleensä, miksi kuuntelisi jotain, joka ei ole radio-ohjelma eikä musiikkia.

Nykyisin Tenhunen myöntää intohimoisena amerikkalaisen jalkapallon seuraajana kuuntelevansa kaikkia suomalaisia NFL-podcasteja.


Juho Ruotsalainen uskoo, että journalismia tehdään tulevaisuudessa yhä kapeammille kuluttajaryhmille. Silja Tenhunen uskoo, että journalismilla jatkossakin roolinsa kaaoksen estämisessä. Kuva: Hanna Maunuksela

Ennustukset tulevasta ovat toisinaan käyneet toteenkin, ainakin osittain. Juho Ruotsalaisen mukaan digitaaliseen mediaan liittyviä ennusteita on toteutunut jopa tarkalleen.

”Jo 1960-luvulta asti vallalla on ollut ajatus, että digitaalinen media antaa käyttäjille ennennäkemättömän mahdollisuuden hankkia itseä kiinnostavaa tietoa. Lisäksi sen avulla voi muodostaa yhteisten kiinnostusten kohteiden perusteella yhteisöjä. Tämä on toteutunut.”

Nicholas Negroponte kirjoitti vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassaan Being Digital, miten tulevaisuuden sanomalehti räätälöidään vastaamaan kunkin uutiskuluttajan henkilökohtaisia tarpeita. Tämä arvio on toteutunut vain puolittain, sillä algoritmit ja niiden taustalla vaikuttava kaupallisen voiton tavoittelu ovat nousseet internetin keskeiseksi elementiksi.

Ruotsalainen sanoo, että tämäkin on todiste ennustamisen vaikeudesta. Vaikka jokin asia toteutuisi kutakuinkin ennusteen mukaisesti, usein muut, vaikeammin ennakoitavat kehityskulut muuttavat ilmiötä olennaisesti.

Poikkeuksiakin löytyy. Ruotsalaisen mukaan 2010-luvulla erityisesti Evgeny Morozov ja Jaron Lanier ennakoivat tarkkanäköisesti nykyisen internetin ja globaalien digijättien vallan.

Silja Tenhusen mukaan on tähän päivään asti pitänyt paikkansa, että journalismia tarvitaan, vaikka muun tuotetun sisällön määrä kasvaa.

”Journalismi selvittää asioita yleisönsä puolesta, kontekstoi faktat ja pyrkii ennakoimaan uutisten vaikutuksia. Sille on yhä tilausta”, hän sanoo.

Enää journalismin kuluttamista ei kuitenkaan voida pitää itsestäänselvyytenä. Ajatus siitä, että opiskeluvuosien jälkeen perustetaan perhe, asetutaan aloilleen ja kiinnostutaan journalismista sekä ympäröivästä yhteiskunnasta, ei sellaisenaan Tenhusen mukaan päde.

”Elämänvaiheet eivät ole enää näin yksinkertaisia. Journalismi ei myöskään ole enää ainoa keino pysyä kärryillä siitä, mitä maailmassa tapahtuu.”


Journalismia tehdään tulevaisuudessa aiempaa enemmän todella kapeille kuluttajaryhmille.

Juho Ruotsalainen, väitöskirjatutkija

Jonain päivänä nykyhetkessä heitettyihin arvioihin voidaan palata ja tuumailla, mikä oli sattuvimmin sanottu ja missä jäi petraamisen varaa. Vaikka tulevaisuus on epävarma, sekä Juho Ruotsalainen että Silja Tenhunen uskovat journalismilla olevan tilausta jatkossakin.

Tenhunen näkee journalismissa jotain perustavanlaatuista ja muuttumatonta. Uusia alustoja varmasti tulee ja niistä joidenkin suosio kasvaa, toisten taas vähenee. Samaten muuttuu ihmisten ajankäyttö.

”Jatkossakin tarvitaan tekijöitä, jotka seuraavat yleisön puolesta, mitä maailmassa tapahtuu.”

Polarisaation takia paluuta yksinkertaisempaan maailmaan ei ole. Journalismilla on kuitenkin Tenhusen mukaan mahdollisuus osaltaan estää monimutkaista maailmaa muuttumasta kaoottiseksi.

Ruotsalainenkin uskoo tiettyjen asioiden säilyvän. Esimerkiksi luotettavuuden ja faktapohjaisuuden hän uskoo olevan journalismin peruspilareja myös tulevaisuudessa. Jatkossa journalismin rahoitus perustuu kuitenkin entistä enemmän tilausmaksuihin. Samalla kohderyhmäajattelu yleistyy.

”Journalismia tehdään tulevaisuudessa aiempaa enemmän todella kapeille kuluttajaryhmille. Tutkimuksissa on havaittu, että niitä on paljon helpompi sitouttaa kuin suurta yleisöä.”

Varmuudella ei voi tietää, miten nuo kohderyhmät syntyvät. Niitä saatetaan muodostaa vaikkapa datan tai toimittajien oman kiinnostuksen perusteella.

Ruotsalainen uskoo myös, että erilaiset vähemmistöihin liittyvät aiheet, jotka ovat aiemmin jääneet journalismin agendan ulkopuolelle tai sen rajamaille, pääsevät tulevaisuudessa paremmin esiin.

Myös yleisön ja toimittajien välinen suora vuorovaikutus tulee Ruotsalaisen mukaan kasvamaan.

”Tiettyihin aihealueisiin erikoistuneet toimittajat tulevat hankkimaan yleisönsä itse, kuten jo nyt tapahtuu Substack-uutiskirjealustalla. Se on tällä hetkellä ehkä semmoinen heikko signaali, joka varsinkin Suomessa on aika aluillaan, mutta voi yleistyessään muuttaa journalismia paljonkin.”

Tuottaja Terhi Nevalaisella on yli 20 vuoden kokemus journalismin tekemisestä. Yli 80 lehden ulkoasu uudistui tänä vuonna hänen johdollaan. Kuva: Hanna Maunuksela

Keskisuomalainen uudisti printit mobiilin ehdoilla

Mediakonserni Keskisuomalaisen yli 80 lehteä ja sanomalehti Karjalainen uudistivat ulkoasunsa tänä keväänä. Uudistuksessa keskityttiin mobiiliin. Se on tulevaisuudessa normi, sanoo projektia vetänyt Sunnuntaisuomalaisen tuottaja Terhi Nevalainen.

Painettu sanomalehti on Nevalaisen mukaan ollut pitkään todella tehokas alusta journalismin tarjoiluun. Nyt ollaan vahvasti siirtymässä toisenlaiseen maailmaan.

”Meneillään on murrosjatkumo. Painopiste on hivuttautumassa vahvasti mobiiliin, mutta vielä ei olla siellä. Tässä kohtaa kehittämistyö on äärimmäisen mielenkiintoista.”

Mobiili tuo mahdollisuuksia ja haasteita. Jälkimmäisistä yksi on, että lehdet ovat saaneet uusia kilpailijoita.

”Miten journalismi pärjää ja pysyy kiinnostavana kaikessa some- ja striimauspalveluhetteikössä? Välinettä pitää pystyä kehittämään sekä sisällön että muodon kannalta”, Nevalainen sanoo.

Toisaalta printtilehdillä on edelleen sitoutuneet lukijansa, mikä näkyy Nevalaisen mukaan esimerkiksi lukijapalautteesta jonkun palstan vaihtaessa printtilehdessä paikkaa.

Painettua sanomalehteä on yleensä uudistettu 5 – 10 vuoden syklillä. Nevalaisen mukaan uudistumistahdin on jatkossa kiihdyttävä, nyt kun journalismi elää entistä vahvemmin verkossa.

Oliko ulkoasu-uudistukseen johtanut muutospaine peräisin journalismin alueelta vai jostain muualta?

”Verkkopuoli ja erityisesti mobiili vaativat jatkuvaa kehittämistä. Tämä tarve on varmasti ihan kaikilla medioilla”, Nevalainen toteaa.

Taustalla oli myös se, että Nevalaisen mukaan Mediatalo Keskisuomalainen on kasvanut voimakkaasti pitkän aikaa. Visuaalisuus on ollut hajanaista, kun uusia lehtiä on tullut konserniin.

Kun ulkoasua yhtenäistetään, saattaa lukijoissa herätä huoli siitä, kärsiikö paikallisuus.

”Mutta eihän se kärsi, esimerkiksi paikallislehtien sisällönhän tuottaa oma toimitus”, Nevalainen vakuuttaa.

Teknisellä ja visuaalisella yhtenäistämisellä pystytään tehostamaan työskentelyä monin tavoin.

”Keskisuomalaiselle ja Karjalaiselle työskentelee yhteensä kuutisensataa journalistia, jotka voivat käyttää aikansa paremmin teknisen hiplaamisen sijaan.”

Aiemmin printti ja verkko vaativat erilaisia tekstikoodauksia ja toisistaan poikkeavaa elementtien asettelua. Muutos säästää Nevalaisen mukaan merkittävästi aikaa ja myös hermoja arkityössä.

Uudistuneen ulkoasun pitäisi Nevalaisen mukaan ohjata toimittajia myös selkeästi parempaan otsikointiin.

”Verkko-otsikot lyhenivät ja tulivat mobiilissa paremmin luettaviksi, printtiotsikot puolestaan pitenivät ja tulivat enemmän kertoviksi”, Nevalainen sanoo.

Juttujen yhteyteen tuli uudistuksen myötä entistä enemmän toimittajien kasvokuvia. Mistä tämä kertoo?

”Haluamme antaa itsellemme kasvot. Se on tapa kertoa luotettavasta sisällöstä ja viestiä siitä, että olemme oikeita journalisteja, oikeita ihmisiä. Lisäksi paikallisuus on tällaisella konsernilla tärkeää, ja kasvot tuovat tekijät vähän lähemmäksi lukijaa”, Nevalainen perustelee.

Reilut parikymmentä vuotta alalla ollut Nevalainen sanoo, että journalismin sisällöt ja toteuttamistavat ovat kehittyneet valtavasti.

”Ei tarvitse kauhean vanhoja lehtiä katsella, kun miettii, että tätä ei enää tehtäisi näin. Sisältö kehittyy hiljalleen, ei äkillisillä yhtenäisillä hypyillä.”

Nevalainen pitää kertomista ihmisten perustarpeena. Ajoittain esiintyvät puheet journalismin kuolemasta tai auringonlaskun alasta ovat hänestä pötyä.

”Kerronta on perustavanlaatuinen osa kulttuuriamme, ja yksi sen vakiintunut muoto on journalismi. Muoto ja kanava voivat muuttua, ja nyt ollaan menossa kohti digitaalista, mutta uskon, että journalismin kysyntä ei lopu koskaan.”

Terhi Nevalainen

  • Sunnuntaisuomalaisen tuottaja vuodesta 2019.
  • Työskennellyt reilun 20 vuoden ajan erilaisissa journalistissa tehtävissä Karjalaisessa ja Väli-Suomen mediassa.
  • Koulutukseltaan filosofian tohtori.

Tietoyhteiskuntaa tulkitakseen on ymmärrettävä dataa

Jens Finnäsin mielestä datajournalismi on tullut osaksi normaalia journalismia. ”Nykyajan uutistoimituksista pitää löytyä vähintäänkin perustaidot datajournalismista.” Kuva: Johanna Hanno

Journalisti teki vuonna 2012 jutun journalismin nuorista lahjakkuuksista, ja yksi heistä oli silloin uransa alkutaipaleella ollut Jens Finnäs. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olimme häneen uudestaan yhteydessä samoin kysymyksin.

Nykyään 38-vuotiaan Finnäsin matka datajournalistiksi alkoi 2010-luvun vaihteessa hänen kuultuaan yhdysvaltalaisista toimittajista, jotka olivat opetelleet koodaamista ja alkaneet käyttää sitä työssään. Hyvän matikkapään omannut Finnäs inspiroitui heistä ja halusi tehdä samaa. Vastavalmistuneena journalistina hän perusti blogin nimeltä Dataisti ja alkoi tehdä ensimmäisiä artikkeleitaan.

Vuonna 2011 Finnäs muutti Ruotsiin, jossa hän on asunut siitä lähtien. Ruotsissa Finnäs perusti ensin datajournalismiin perehtyneen freelance-toimiston Journalism++. Nykyään hän toimii paikallisia, datapohjaisia ja pitkälle automatisoituja uutisia tarjoavan uutissivusto Newsworthyn toiminnanjohtajana.

Sanoit kymmenen vuotta sitten, että kaikki mielenkiintoinen journalismissa tapahtuu verkossa. Oletko vielä samaa mieltä?

”Tänä päivänä jako printin ja internetin välillä tuntuu etäiseltä. Uskon printin säilyvän osana mediamaisemaa, mutta vain yhtenä osana sitä. Journalismin kiinnostavuuden määrää sisältö, ei muoto.”

Mitä ajattelet journalismin tulevaisuudesta nykyään?

”Aikaisemmin käytiin keskustelua siitä, pystyykö journalismilla ansaitsemaan verkossa rahaa vai ei. Nykypäivänä tiedämme sen olevan mahdollista – ei vain klikkiotsikoilla ja pinnallisella sisällöllä, vaan myös järkevällä raportoinnilla. Viime vuodet ovat osoittaneet, että vakavalle sisällöllekin on tilausta. Donald Trumpin presidenttiys oli herätys siihen, kuinka tarpeellista ja tärkeää oikea tieto on, ja se on vahvistanut journalismin identiteettiä.”

Miten datajournalismi on muuttunut kymmenen viime vuoden aikana? Entä kuinka kuvittelet sen muuttuvan seuraavan vuosikymmenen aikana?

”Aiemmin datajournalismissa annettiin paljon painoarvoa esittämistapojen visuaalisuudelle, ja monet projektit olivat paljon hauskempia ja opettavaisempia niiden tekijöille kuin yleisölle. Nykyään datajournalismi on paljon selkeämpää. Mielestäni datataidot eivät ole sen tärkeämpiä toimituksissa kymmenen vuoden päästä kuin nytkään. Voidaksemme tulkita tietoyhteiskuntaa jossa elämme, meidän on osattava tulkita dataa.”

Sanoit kymmenen vuotta sitten, että uskot toimittajien tekevän tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä koodaajien kanssa. Onko näin tapahtunut?

”Kyllä ja ei. Olemme nähneet tästä hyviä esimerkkejä erityisesti uutisgrafiikoissa. Myöskään monet kansainväliset tietovuodot eivät olisi olleet mahdollisia ilman koodaajien apua. Olisin kuitenkin toivonut näkeväni asiassa enemmän rakenteellista muutosta. Sellaisetkin toimitukset, jotka tekevät Ruotsin parhainta datajournalismia, luottavat sen suhteen enemmän lahjakkaisiin yksilöihin kuin yhteistyöhön.”

Mikä on mielestäsi journalismin kipukohta tällä hetkellä?

”Sota totuuden puolesta. Vaikka myönteistä kehitystä on tapahtunut esimerkiksi luottamuksessa journalismiin, totuuden tavoittelu on syvästi vaikeutunut disinformaation ja algoritmien logiikan vuoksi. Ne suosivat vastakkainasettelua ja tunteita faktojen sijaan.”

Kristiina Baltzar