Journalismi

Toimittaja Maija Liuhto palasi viime syksynä Kabuliin. Nyt hän kertoo, miten toimittajan työ on muuttunut Talibanin paluun jälkeen

Elokuun 15. päivänä vuonna 2021 Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa herättiin kaaokseen. Yhdysvaltain armeijan joukot olivat vetäytyneet, ja äärijärjestö Taliban valtasi pääkaupungin.

Pian Suomen mediaan tulvi kuvia Kabulin lentokentältä, jossa paniikissa olevat ihmiset yrittivät paeta maasta. Epätoivoisimmat roikkuivat liikkuvissa lentokoneissa. Länsimaat kiirehtivät evakuoimaan omiaan, lehdissä kerrottiin Suomeen paenneiden pakolaisten tarinoita.

Etelä-Aasian-toimittaja Maija Liuhto katseli joukkopaniikkia televisiosta Suomessa. Seuraavana päivänä hän palasi kotiinsa Pakistaniin ja alkoi valmistella matkaa kohti Afganistanin rajaa. Ennen sitä Liuhto vieraili Islamabadissa pakolaisleirillä, jossa häntä odotti täysin päinvastainen todellisuus.

Leirissä liehuivat Talibanin liput, ja afganistanilaiset pakolaiset iloitsivat 20-vuotisen sodan loppumisesta. He olivat valmiita palaamaan koteihinsa.

”Laskeuduin täysin sodan toiselle puolelle ja kirjoitin uutisen näiden ihmisten näkökulmasta. Suomalaiselle yleisölle tämä oli varmasti hämmentävää luettavaa”, Liuhto kertoo.


Maija Liuhto on työskennellyt Afganistaniin ja Pakistaniin erikoistuneena freelancetoimittajana kuusi vuotta, joista ensimmäiset kolme hän asui Kabulissa.

Liuhto raportoi Afganistanista viimeisen kerran vuonna 2018 ja muutti sen jälkeen rajan toiselle puolelle Pakistaniin. Seuraavan kerran hän astui Afganistanin maaperälle syksyllä 2021, kolme viikkoa sen jälkeen, kun Kabul oli antautunut Talibanille.

Entinen kotikaupunki näyttäytyi hyvin erilaisena. Suomen televisiossa esitetystä kaaoksesta ja paniikista ei ollut tietoakaan. Evakuoinnit olivat päättyneet, ja kaupungissa vallitsi painostava rauha. Tilanne oli Liuhdolle yllättävä.

”Yleinen ajatus oli, että Taliban tulee ja tappaa kaikki. Näinhän he uhkailivat, ja entiselle hallinnolle työskennelleitä ihmisiä onkin tapettu.”

Liuhdon asuinvuosina Kabulia varjostivat 20 vuotta sitten alkanut terrorisminvastainen sota ja ääri-islamistisen Talibanin tekemät iskut. Sieppauksia tapahtui usein, ja Liuhdon kodin liepeillä räjähti sata ihmistä tappanut autopommi.

Kun hän palasi kaupunkiin viime syksynä, lukuisten pommi-iskujen takana olleet Taliban-taistelijat partioivat näkyvästi kaduilla.

”Ajattelin, että nämäkö ovat niitä pelottavia mörköjä, jotka ovat olleet vuosikausia ajatuksissamme ja silti jollain tavalla piilossa.”

Liuhto työskentelee edelleen freelancerina alueella, mutta solmi viime syksynä toimeksiantosopimuksen Ylelle. Kabulissa asuessaan Liuhto oli oman onnensa nojassa, mutta nyt hänellä olisi Ylen kautta mahdollisuudet parempiin turvajärjestelyihin.

Toisaalta Liuhto ei koe niille olevan enää tarvetta. Ennen Taliban iski usein ulkomaalaisten suosimiin hotelleihin, mutta vallan vaihduttua nämä hyökkäykset ovat loppuneet.

Joitain riskejä alueella silti on. Liuhto kävi Afganistanissa juttukeikalla viimeksi tammikuussa. Vasta Pakistaniin palattuaan hän sai tietää, että maassa oli samaan aikaan vangittuna ulkomaalaisia toimittajia.

Yleensä toimittajat on vapautettu lyhyen kiinnipidon jälkeen, mutta joitain paikallisia toimittajia on pahoinpidelty vankeudessa.

”Talibanin ei kuitenkaan tiedetä tappaneen yhtään toimittajaa valtaantulonsa jälkeen.”


Toimittajan työ oli Afganistanissa vaikeaa jo edellisen hallinnon aikana. Nyt olosuhteet ovat hankaloituneet entisestään, koska Taliban on kaventanut median toimintaa maassa.

”Olen joutunut luomaan uusia kontakteja Talibanin jäseniin. Monet heistä jakavat auliisti Whatsapp-numeroitaan.

Maija Liuhto, freelancetoimittaja

Propagandaa on ollut Afganistanissa liikkeellä aina. Aiemmin Liuhto sai apua paikallisilta toimittajilta, mutta nyt heistäkin suurin osa on hiljentynyt väkivallan pelossa. Monet ovat paenneet maasta.

”Ulkomaalaisena minuun suhtaudutaan yleensä paremmin kuin paikallisiin toimittajiin. Työ on silti äärimmäisen vaikeaa ilman paikallisia kontakteja. Minulla oli paljon yhteyksiä edelliseen hallintoon, mutta nyt olen joutunut luomaan uusia kontakteja Talibanin jäseniin. Monet heistä jakavat auliisti Whatsapp-numeroitaan.”

Liuhto ei ole kokenut, että hänen raportointiaan Afganistanissa olisi yritetty uuden hallinnon toimesta estää, päinvastoin. Hän on päässyt haastattelemaan muun muassa Talibanin ulkoministeriön tiedottajaa, Abdul Qahar Balkhia.

”Haastattelutilanne oli epätodellinen. Balkhi oli länsimaalaistunut, ja hänen kanssaan keskustellessa oli helppo unohtaa puhuvansa talibanin kanssa. Balkhilla oli vielä muutama vuosi sitten aktiivinen trollaustili Twitterissä, jonka kautta hän otti usein kohteekseen toimittajia. Nyt hän käyttäytyi korostetun ystävällisesti,” Liuhto kertoo.

”Asia on hyvin ristiriitainen. Toisaalta talibanit haluavat esiintyä uhkaavina, mutta silti he osallistuvat televisiossa säännöllisesti erilaisiin keskusteluohjelmiin ja jopa humoristisiin ohjelmiin”, hän jatkaa.


Sodan päättyminen on tuonut mukanaan myös joitain parannuksia työolosuhteisiin. Toimittajilla on nyt paremmat mahdollisuudet matkustaa Afganistanin sisällä alueille, jonne olisi ollut aiemmin liian vaarallista mennä.

Tammikuussa Liuhto matkusti pakistanilaisen kuvaajan ja tulkin kanssa valtion eteläosassa sijaitsevaan Helmandin maakuntaan. Tarkoituksena oli selvittää, miten 20 vuotta kestänyt sota Talibania vastaan oli maaseudulla näyttäytynyt.

”Tämä on se puoli sodasta, jota Suomen uutisoinnissa ei ole kovin vahvasti näytetty.”

Vierailu Helmandissa oli Liuhdon uran järkyttävin kokemus. Entisen hallinnon ja länsimaiden sotajoukot olivat pommittaneet maakunnan kyliä maan tasalle. Siviilejä oli kuollut lennokki-iskuissa, osa oli kidutettu kuoliaaksi.

Paikalliset eivät olleet paenneet Talibania, vaan sotaa.

”Sieltä ei löytynyt ketään, joka ei olisi menettänyt läheistään sodassa. Oli tapauksia, joissa lapset olivat perheensä ainoita eloonjääneitä. Näitä ihmisiä ei ollut päästetty juuri ollenkaan ääneen viimeisen 20 vuoden aikana.”

Kokemukset Helmandissa vahvistivat Liuhdon käsitystä siitä, miksi Pakistanin pakolaisleirin ihmiset olivat iloinneet Talibanin valtaannoususta. Sodasta, jossa osapuolena oli myös länsimaita, oli annettu mediassa varsin yksipuolinen kuva.

”Sodan toisen puolen nähneillä on ollut kostoon perustuva syy kääntyä tukemaan Talibania. Heille sodan päättyminen tarkoitti myös kärsimyksen loppumista.”

Vaikka Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian sotilaiden tekemät afgaanivankien kidutukset nousivat viime vuosikymmenellä laajaan tietoisuuteen, Liuhdon mukaan suurin osa uutisista käsitteli Talibanin itsemurhapommituksia. Lennokki-iskujen siviiliuhrit jäivät vähemmälle huomiolle.

”Yli 70 prosenttia Afganistanin kansasta asuu maaseudulla. Jos uutiset tehdään aina Kabulista, sota näyttäytyy hyvin yksipuolisena.”

Sodan yksipuoliseen uutisointiin on ottanut kantaa myös kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch. Liuhto myöntää olleensa myös itse puolueellinen.

”Ei meillä ollut mitään käsitystä, mitä Kabulin ulkopuolella tapahtui. Taisteluiden takia maaseudulle ei voinut mennä, mutta olisin voinut soittaa jollekin kontaktille toiselle puolelle ja ottaa asioista selvää.”

Sodan päätyttyä Liuhto voi matkustaa Afganistanissa myös Kabulin ulkopuolelle. Vuoden alussa Liuhto oli Kandaharin kaupungin keskusvankilassa tekemässä juttua Talibanin pidättämistä huumeriippuvaisista. Kuvassa oikealla on vankeja vartioiva taliban. ”Tilanne oli omituinen, sillä ennen elokuuta tämä vankila tunnettiin siitä, että siellä oli talibaneja vankeina. Nyt entisistä vangeista oli tullut vanginvartijoita.” Kuva: Bilal Yousufi

Suomalaisten katseet ovat nyt siirtyneet Afganistanista kohti Ukrainaa, ja Liuhdon työmäärä on vähentynyt merkittävästi.

Hiljaiselon aikana Liuhto on kirjoittanut kirjaa Kabulissa viettämästään ajasta. Toimittajana Kabulissa -teoksessa Liuhto pyrkii myös selittämään Afganistanin sotkuista sisällissotaa tarkemmin kuin mihin yksittäiset uutiset taipuvat. Kirja ilmestyy tänä vuonna.

Tilanne Afganistanissa elää koko ajan, ja pieniä tiedonpalasia ilmestyy jatkuvasti lisää. Tämän vuoksi kirjan viimeistely on ollut vaikeaa.

”Ymmärrämme varmaan vasta 20 vuoden päästä, mitä Afganistanissa viime syksynä todella tapahtui.”

Maija Liuhto, 34

  • Etelä-Aasiaan erikoistunut freelancetoimittaja.
  • Asuu Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa.
  • Opiskellut antropologiaa Wienin yliopistossa.
  • Puhuu sujuvaa urdua ja keskitason persiaa, opettelee myös paštua.
  • Työskentelee tällä hetkellä pääsääntöisesti Ylelle, mutta kirjoit-tanut myös muun muassa Helsingin Sanomiin, Al Jazeeralle sekä The Atlanticille.
  • Esikoisteos Toimittajana Kabulissa julkaistaan tänä vuonna.