Journalismi

Journalistin ohjeet torjuvat huonosti rasismia. Tulkinnanvaraa jää paljon, sanoo Farhia Omer.

Journalismin itsesääntelyä ohjaavat Journalistin ohjeet käsittelevät vain niukasti rasismia. Kuuluuko vähemmistöjen ääni riittävästi journalismin itsesääntelyssä? Entä kuinka herkästi journalistit havaitsevat rakenteellista rasismia?

Journalistin selvityksen mukaan Julkisen sanan neuvosto käsitteli 22 rasismiin liittyvää kantelua vuosina 2010 – 2021. Näistä 14 oli vapauttavia päätöksiä ja kahdeksan langettavia. Selvityksen perusteella rasismiin liittyviä kanteluita tehdään vähän suhteessa siihen, kuinka suuresta yhteiskunnallisesta ongelmasta on kyse.

JSN ei tilastoi eri aiheiden tai kohtien perusteella tehtyjä päätöksiä, joten rasismiin liittyviksi kanteluiksi laskettiin ne JSN:n verkkosivuilta hakusanalla ”ihmisarvo” saadut päätökset, joiden voi tulkita käsittelevän rasismia. Laskuihin otettiin mukaan vain toimitukselliseksi materiaaliksi luokiteltu sisältö ja jätettiin pois yleisön tuottama sisältö, jota käsitellään Journalistin ohjeiden liitteessä.

Langettavia päätöksiä annettiin esimerkiksi etnisen taustan asiaankuulumattomasta esiintuomisesta, pakolaisiin, jopa lapsiin, kohdistuneista tappokehotuksista sekä rasististen ja loukkaavien ilmaisujen käyttämisestä.

Journalistin ohjeissa rasismia käsitellään ainoastaan kohdassa 26. Se kuuluu näin:

”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.”

Kohta 26 ei kuitenkaan määrittele, mitä asiaankuulumattomalla tai halventavalla kohtelulla tarkoitetaan. Julkisen sanan neuvoston varajäsen Farhia Omer näkee, että Journalistin ohjeiden kohta 26 jättää paljon tulkinnan varaan. Hän muistuttaa, että tapamme nähdä ja kokea asioita on yksilöllistä.

”On vaikea tietää, mikä on kenellekin asiaankuulumatonta ja halventavaa”, hän huomauttaa.


Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen myöntää, etteivät Journalistin ohjeet kata rasismin kaikkia esiintymismuotoja, kuten rakenteellista rasismia. Ohjeet päivitetään syksyllä 2022 käyttäen apuna keväällä kerättyjä yleisökommentteja. Vielä ei ole tietoa, tuleeko kohtaan 26 muutoksia.

Hyvönen näkee kuitenkin, että Journalistin ohjeiden muuttaminen tuskin yksinään riittää. Hänen mielestään tärkeintä rakenteellisen rasismin torjunnassa olisi palkata toimituksiin ihmisiä erilaisista taustoista.

”Tämä monipuolistaa myös asiantuntijaverkostoja, kun toimitus tekee juttuja rakenteellisesta rasismista”, Hyvönen toteaa.

Julkisen sanan neuvostoa ei ole ikinä johtanut etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö, ja sen jäsenetkin ovat olleet pitkälti kantasuomalaisia. JSN ei tosin listaa jäsentensä alkuperää.

”Olen ansainnut itselleni paikan neuvostossa, mutta koen yhä tarvetta todistella ja oikeuttaa kuulumistani.

Farhia Omer, JSN:n varajäsen

Farhia Omer on yksi harvoista etniseen vähemmistöön kuuluvista, jotka ovat saaneet paikan neuvostossa. Hän kirjoittaa antirasistiseen ja feministiseen Pilke-lehteen. Politiikkaa ja hallintoa opiskeleva Omer kertoo kohtaavansa kovia paineita paitsi neuvoston jäsenenä myös Suomessa asuvana mustana naisena.

”Olen ansainnut itselleni paikan neuvostossa, mutta koen yhä tarvetta todistella ja oikeuttaa kuulumistani. Tämä ei tosin ole mitään uutta, vaan päähänpinttymä, jonka rakenteellinen rasismi on iskostanut.”

Rasismia journalismissa tutkineen Teun A. van Dijkin mukaan mediassa yhteiskunnallisista asioista pääsevät puhumaan lähinnä valkoiset ihmiset. Näin journalismi lisää epätasa-arvoa. Journalismiin on juurtunut rasistisia rakenteita, prosesseja ja työtapoja, esimerkiksi se, että asiantuntijoiksi valitaan usein kantasuomalaisia.

Rakenteellinen rasismi heijastuu Omerin mielestä myös Julkisen sanan neuvoston kokoonpanoon. Yhteiskunta on rakennettu siten, että huomattava määrä vähemmistötaustaisia ihmisiä jää usein yhteiskunnallisten instituutioiden ulkopuolelle.


Tulisiko journalismin olla antirasistista eli pitäisikö sen aktiivisesti ehkäistä rasismia? Eero Hyvönen ei osaa äkkiseltään vastata.

”Ei sen ainakaan rasistista pidä olla. Rasismin tunnistamisessa puolestaan on työsarkaa meillä kaikilla”, hän sanoo.

Hyvönen ei kuitenkaan näe, että neuvos- tolla olisi paljoa vaikutusvaltaa rakenteellisen rasismin torjunnassa.

Farhia Omer on eri mieltä.

”JSN:n päätökset ovat selkeitä kannanottoja, eli vastuu on suuri, niin hyvässä kuin pahassa.”

Omerin mielestä niin Julkisen sanan neuvoston toiminnan kuin journalisminkin pitäisi olla antirasistista. Se tarkoittaa, että pyritään tuomaan näkyviin ja purkamaan ajattelutapoja, toimintoja ja käytäntöjä, jotka ovat yhteiskunnassa aikaisemmin johtaneet epätasa-arvoon. Antirasismi pohjautuu siihen, että rasismin rakenteellisuus ja läsnäolo kulttuurissa ja käytännöissä tiedostetaan.

Antirasismista irtisanoutuminen ei ole neutraali näkemys vaan yhteiskunnan epä- tasa-arvoa lisäävä suhtautumistapa.

”Antirasismin ajatellaan olevan puolueellista, vaikka se päinvastoin pyrkii purkamaan ihmisten puolueellisuutta”, Omer sanoo.

Omer kertoo, että tietoinen kirjoittaminen, jossa sanojen merkityksiä mietitään syvemmin, on jokaiselle toimittajalle hyvä työkalu antirasistisen journalismin edistämisessä. Hän selittää esimerkiksi, kuinka ilmaus ”etnisen vähemmistön edustaja” on yleisesti hyväksytty journalismissa, vaikka se pelkistää ihmisen oman ryhmänsä puhemieheksi sen sijaan, että häntä katsottaisiin yksilönä.

Kaikkien journalistien tulisi miettiä, kenet he näkevät yleisönä. Onko yleisö valkoinen keskiluokkainen mies vai voisiko asioista kirjoittaa myös muista näkökannoista? Sanoilla on voimaa luoda todellisuutta.

Antirasistinen journalismi ei Omerin mielestä voi kuitenkaan jäädä vain yksittäisen toimittajan harteille. Sen tulisi olla tiimityöskentelyä, jossa kaikki rivitoimittajista kustantajiin pyrkisivät yhdessä antirasistiseen toimintaan.