Journalistit ovat 2020-luvulla kritisoineet viranomaisia voimakkaasti siitä, etteivät nämä tunne tai noudata julkisuuslakia. Samaa noitui Sanomalehtimiehessä 5/1962 Lars Bruun.
”Taistelua viranomaisia vastaan saa lehtimies käydä jatkuvasti. Milloin asianomainen virkamies pikkutärkeänä yrittää korostaa omaa arvoaan käyttäytymällä nurjamielisesti lehtimiehiä kohtaan, milloin taas hän on surkean tietämätön siitä, mitä häneltä lain ja kohtuuden mukaan voi vaatia. Julkinen asiakirja, siinä kiistakapula, joka monta kertaa on saanut lehtimiehet hermoromahduksen partaalle ja virkamiehen paljastamaan tietämättömyytensä.”
Bruun kuvailee seikkaperäisesti kahta tapausta, joissa hän joutui hankalaan ja aikaa vievään prosessiin yrittäessään selvittää tietoja, jotka julkisuuslain nojalla kuuluisivat julkisiksi. Lopulta oikeuskansleri käski luovuttaa tiedot.
”Lehtimiesten olisi syytä useammin muistuttaa viranomaisia julkisuuslain merkityksestä! Eikä tyytyä mahdollisesti epäävään lausuntoon, vaan ajettava asia seuraavaan asteeseen”, Bruun kehottaa.
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort