Venäjänkarjalainen Nikolai Nefedov, 28, kuorii vesurilla kuusenrankaa yhteisökylässä Naantalissa samalla kun kertoo kotimaansa median tilanteesta. 

Venäjältä on lähtenyt paljon hänenlaisiaan kielitaitoisia, koulutettuja nuoria. Ulkomaiset toimittajat palaavat kotiin, moni riippumattomassa mediassa työskennellyt toimittaja on paennut ja myös valtionkanavilta on irtisanoutunut toimittajia. Syynä ovat esimerkiksi sota ja kiristyneet sananvapautta rajoittavat lait. Nefedov haluaa suunnata vastavirtaan, kohti itää.

“Monet kehottavat ulkomailla tällä hetkellä olevia venäläisiä nuoria jäämään sinne. Mutta haluan palata, sillä Venäjällä on niin paljon tehtävää toimittajana. Ja ajattelen, että jos haluaa kirjoittaa Venäjästä, täytyy asua siellä”, Nefedov sanoo. 


Venäjällä media jakautuu valtiollisiin ja riippumattomiin toimijoihin. 

Valtiollinen televisio on vahva propagandan väline, jota seuraavat varsinkin vanhemmat ikäluokat. 

Riippumattomia uutistoimijoita on ollut muutama. Valtion ote niistä on kiristynyt maaliskuussa voimaan tulleen valeuutislain myötä. Lain mukaan henkilö, joka viestii sodasta valtion virallisen linjan vastaisesti – esimerkiksi kutsuu artikkelissa sotaa sodaksi – voi saada jopa 15 vuotta vankeutta. 

Viime viikkoina lähes koko riippumaton venäläismedia on lopettanut toimintansa. Osa tiedotusvälineistä tai toimittajista on kuitenkin siirtynyt viestintäsovellus Telegramiin, jossa pystyvät jatkamaan tarkistetun tiedon jakamsta. 

Toimittajat joutuvat kuitenkin tekemään työtä palkatta, sillä Telegramista ei saa mainos- eikä tilaustuloja. Osa kerää yleisöltä lahjoituksia. 

Tunnetuista itsenäisistä lehdistä Novaja Gazeta jatkaa yhä verkko- ja paperilehtenä, mutta selvitäkseen hengissä lehti ei kirjoita sodasta. Se kertoo taisteluista, erikoisoperaatiosta ja vihollisuuksista Ukrainassa, mutta ei sodasta.

Nefedov ei usko kriisin ratkeavan siten, että Venäjän kansalaiset nousevat johtajaansa vastaan.

Tärkeä syy on mediaomistus ja sananvapauden ahdinko. Se on johtanut siihen, että Venäjälle on syntynyt kaksi eri todellisuutta, presidentti Vladimir Putinin propagandakoneiston luoma ja faktoihin perustuva. Tilanne on sodan puhjettua vain pahentunut. 

 


Noin joka kolmannella venäläisellä on ulkomaanpassi, joka tarvitaan rajan ylittämiseen. Luku on peräisin riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen kyselytutkimuksesta vuodelta 2016.

Nefedovin mukaan tästä joukosta löytyvät ne, jotka matkustelevat ja seuraavat riippumattomia tiedotusvälineitä, länsimaista mediaa ja somea. 

He saavat tietoa sodasta ja osallistuvat myös mielenosoituksiin sitä vastaan, vaikka se on riskialtista. Tähän joukkoon kuuluu myös Nefedov, joka on käynyt Turussa osoittamassa mieltään ja jakanut sosiaalisessa mediassa sodanvastaista viestiä.

Loput – eli valtaosa kansasta – ei ole käynyt ulkomailla ja saa tietonsa hallinnon kontrolloimasta tai sille myötämielisestä mediasta. Sen ”tiedon” mukaan Putin ajaa venäläisten etua eikä sotaa ole. On vain erikoisoperaatio, joka on oikealla asialla. Ne, jotka muuta väittävät, ovat ulkovaltojen kätyreitä tai nielleet liikaa propagandaa.  Suurin osa kansasta ei siis näe syytä nousta Putinia vastaan.

Nefedov opiskeli journalismia Petroskoin valtionyliopistossa. Yliopistossa kerättiin ennen sodan alkua satojen nimien adressi sotaa vastaan. Nopeasti yliopisto tiedotti, ettei sillä ole mitään tekemistä adressin kanssa. Yliopistot toimivat valtion luvalla ja rahalla.  

Nuori toimittaja on ylpeä omasta yhdistyksestään, Karjalan journalistien liitosta.
Se – ainoana Venäjän alueen journalistiliitoista – teki valituksen yleiselle syyttäjälle valeuutislaista, joka rikkoo journalismin sääntöjä. Yleinen syyttäjälaitos valvoo Roskomnadzoria eli median sensorielintä.

Mahdollisuudet vaikuttaa ovat pienet, mutta teko on tärkeä ja sai huomiota. Muun muassa Novaja Gazeta haastatteli Karjalan journalistiyhdistyksen puheenjohtajaa aiheesta. Silti valituksesta ei ollut seurauksia – ei edes vastausta.  


Nefedov on työskennellyt European Solidarity Corps -vapaaehtoisena suomalaisessa yhteisökylässä kohta vuoden. Hän jätti työnsä karjalaisella SampoTV360°-kanavalla ja tuli Naantaliin oppiakseen ekologista elämäntapaa. Samalla hän on tehnyt joitain juttuja karjalaislehtiin.  

Paikan hän löysi nuorille venäläisille suunnatulta Rajat ovat vain päässäsi -sivustolta Telegramista. Sinne on koottu tietoa, kuinka päästä ulkomaille töihin, opiskelemaan tai vapaaehtoiseksi.  

Ensi kuussa hän suuntaa vuodeksi Kuopioon rakennussiivoojaksi. Siellä hän ansaitsee nelinkertaisen palkan televisiotoimittajan työhönsä verrattuna.

Alun perin Nefedov suunnitteli jäävänsä ulkomaille. Sodan puhkeaminen muutti suunnitelmat. 

Nyt hän kerää säästöjä ja aikoo palata kotimaahansa ollakseen osa muutosta. Hän haluaa tulevaisuudessa tehdä riippumatonta journalismia, ja taloudellinen riippumattomuus auttaa siinä.

Entiseen työpaikkaansa Nefedov ei suunnittele palaavansa, sillä kanava on valtion omistamana myös sensuurin alainen. Joitain vuosia sitten aloittanut uusi uutispäällikkö halusi tehdä kunnianhimoista journalismia ja sai muutamia työvoittoja. Hän erosi, kun sota alkoi. Myös kokenut ja hyvä tutkiva toimittaja leimattiin pari vuotta sitten ulkovaltojen agentiksi ja pakeni maasta. 

“Kun näkee tällaisten hyvien tyyppien luovuttavan, se panee miettimään.”

Nefedov näkee kuitenkin Venäjän sensuroidussa mediakentässä toivonkipinöitä. Sellaisiin yhteiskunnallisesti merkittäviin, riippumattomiin lehtiin hän haluaa tulevaisuudessa töihin. 

Yksi on Latviassa päämajaansa pitävä, sodasta uutisoiva Meduza, joka tavoittaa miljoonayleisön. Toinen on heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevia puolustava Takie Dela. Ja kolmas on rohkea Novaja Gazeta.

“Novaja Gazeta inspiroi ja luo toivoa, että myös minä pystyn työskentelemään toimittajana Venäjällä.”