Sananvapaus

Kiusantekokanteet piinaavat toimittajia ympäri Eurooppaa. Puolalainen Ewa Siedlecka uskoo, että hänen tuomiollaan pyritään pelottelemaan journalisteja.

Kesäkuussa 2020 Ewa Siedlecka sai tiedon siitä, että hänet oli haastettu oikeuteen.

Puolalaisen Polityka-viikkolehden oikeustoimittaja oli syksyllä 2019 kirjoittanut maan oikeuslaitoksesta, jonka tuomarikuntaa hallitus yritti vaihtaa itselleen mieluisaksi. Siedlecka käsitteli kolmessa mielipidetekstissä vyyhtiä, jossa anonyymi Twitter-tili mustamaalasi riippumattomia tuomareita. Tilin toimintaan oli toisen puolalaisjulkaisun mukaan osallistunut toisia tuomareita.

Siedlecka viittasi sometilin takana olleeseen joukkoon ”viharyhmänä” ja mainitsi siihen osallistuneiden tuomareiden nimiä. Hän käytti teksteissään ja Twitter-päivityksessään ilmaisua sędziówie-trolle eli trollituomarit. Ryhmä tunnettiin puolalaismediassa jo aiemmin ”oikeusministeriön trollifarmina”.

Trollijupakan takia Puolan varaoikeusministeri joutui eroamaan tehtävästään. Sen sijaan kaksi Siedleckan artikkeleissa mainittua tuomaria haastoi toimittajan oikeuteen.

”Syytteitä nostettiin 26 toimittajaa vastaan, mutta minä olen toistaiseksi ainoa, joka on joutunut oikeuteen”, Siedlecka kertoo.

Lähes puolitoista vuotta myöhemmin, marraskuussa 2021, Siedlecka tuomittiin kunnianloukkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen, ja Siedlecka on valittanut tuomiosta.

”Uskon, että tuomiollani on symbolinen merkitys. Olen pisimpään oikeuslaitoksesta kirjoittanut toimittaja Puolassa, ja minua rangaistiin esimerkkinä ja pelotteena muille toimittajille”, Siedlecka sanoo.


Toimittajia vastaan nostetut oikeusjutut ovat nousseet ongelmaksi ympäri maailmaa. Ilmiö tunnetaan kirjainyhdistelmällä slapp, joka tulee englannin kielen ilmauksesta ”strategic lawsuit against public participation”.

Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth on kutsunut tapauksia ”kiusantekokanteiksi”. Niiden tarkoitus on vaientaa kohteensa tai tehdä tälle kiusaa. Ilmiö koskee toimittajien lisäksi aktivisteja, tietovuotajia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, ammattiyhdistyksiä ja tutkijoita.

Erilaiset slapp-tapaukset nousevat säännöllisesti esiin lehdistönvapausjärjestöjen huolenaiheina. Kansainvälistä tukea on saanut viime aikoina esimerkiksi kreikkalaistoimittaja Stavroula Poulimeni, joka kirjoitti kaivosyrityksen joh- tajien ympäristörikostaustoista ja jolta vaaditaan oikeusteitse 100 000 euron korvauksia.

Monissa maissa yksittäisiä julkaisuja vastaan on nostettu kymmenittäin kiusantekokanteiksi luokiteltuja oikeusjuttuja, esimerkiksi Sloveniassa, Serbiassa ja Puolassa. Ilmiötä vastaan taisteleva Committee Against Slapps in Europe -järjestö on tilastoinut vuosina 2019 – 2021 yhteensä ainakin 539 oikeuteen edennyttä slapp-tapausta.

Ilmiöön on reagoitu myös EU-pöydissä. Euroopan komissio on järjestänyt asiasta julkisen kuulemiskierroksen, joka päättyi tammikuussa. Se aikoo antaa suosituksensa asiaan puuttumiseksi tänä vuonna.


”Monet minun juttujani lukevat ajattelevat tästä eteenpäin, että tuo toimittaja on tuomittu epäluotettavuudestaan ja epärehellisyydestään.

Ewa Siedlecka, Polityka-viikkolehden oikeustoimittaja

Vuonna 1989 toimittajana aloittanut Ewa Siedlecka on aiemminkin ollut oikeudessa. Hän on esimerkiksi kannellut oikeuteen Puolan parlamentin puhemiehen päätöksestä olla päästämättä toimittajia seuraamaan istuntoja. Siedleckaa vastaan nostettiin myös syyte, kun hän kritisoi Puolan hallitusmyönteistä televisiota kovasanaisesti. Viime marraskuu oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Siedlecka itse sai tuomion.

”Tuomion saaminen oli todella epämiellyttävää ja kurjaa. Monet minun juttujani lukevat ajattelevat tästä eteenpäin, että tuo toimittaja on tuomittu epäluotettavuudestaan ja epärehellisyydestään. Lukijat eivät tiedä, että päätöksessä on ollut mukana poliittisia vaikuttimia”, Siedlecka sanoo.

”Uskon, että kaikki puolalaiset toimittajat tiedostavat, että heitä voidaan milloin tahansa painostaa oikeuskanteilla. Se on klassinen pelottelumenetelmä.”

Toinen Siedleckaa vastaan kanteen nostaneista tuomareista, Konrad Wytrykowski, on kommentoinut tuomiota Committee to Protect Journalists -järjestölle. Hänen mukaansa Siedleckan mielipidekirjoitukset olivat osa ”mittavaa mustamaalauskampanjaa”, jolla oli merkittäviä vaikutuksia Wytrykowskin kunnialle ja maineelle.

Siedleckan mukaan tuomioistuimessa ei kuitenkaan käsitelty lehdistönvapautta.

”Luulen, että seuraavan asteen oikeusistuimen on pakko ottaa kantaa siihen, miten vallanpitäjien maineen puolustaminen suhteutuu yleisön oikeuteen saada heistä tietoa ja lehdistön toimintaan vallan vahtikoirana.”


Siedleckan mukaan oikeus perusteli hänen tuomiotaan sillä, että hän viittasi tekstissään toisten tiedotusvälineiden julkaisemiin Whatsapp-kuvankaappauksiin, jotka olisivat voineet olla väärennettyjä. Siedleckan olisi pitänyt tämän takia pyytää kolumnitekstiin kommentit syytösten kohteina olevilta tuomareilta, vaikka heidän näkemyksensä olivat Siedleckan mukaan jo tiedossa julkisuudessa.

Siedlecka kyseenalaistaa tuomionsa perusteet. Hänen mukaansa niistä voisi seurata, että toimittajat eivät voisi enää kirjoittaa epäilyistä – tai kirjoittaa analyysejä tai kommentteja ajankohtaisista aiheista.

”Tuomioistuimen minulle antama langettava päätös on uhka Puolan tiedotusvälineiden vapaudelle”, hän sanoo.

Siedleckaa auttaa työnantaja, joka maksaa oikeudenkäynnistä syntyvät kustannukset. Lisäksi kolme asianajajaa on kertonut haluavansa edustaa häntä valitusoikeudenkäynnissä ilmaiseksi.

Tällä hetkellä Siedlecka odottaa tietoa siitä, milloin seuraava oikeusaste käsittelee asianajajien tekemän valituksen. Hän aikoo viedä tapauksensa tarvittaessa myös Puolan korkeimpaan oikeuteen.

Maansa oikeusjärjestelmän muutosten takia Siedlecka uskoo, että jos vallanpitäjät niin haluavat, hän tulee häviämään kaikissa oikeusasteissa. Tällöin Siedlecka vie tapauksensa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

”Meillä nyt vain on tällainen ammatti”, hän sanoo.