Anna hyvän kiertää

Valokuvaaja Johanna Erjonsalo löysi tavan kuvata Aurinkorannikon seksikaupan arkea

”Tutustuimme toimittaja Kaisa Beltranin kanssa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla Sambiassa. Hän oli Espanjassa asuessaan kiinnittänyt huomiota katujen seksikauppaan ja ehdotti yhteistyötä aiheen parissa. Haimme apurahaa ja teimme repparisarjan, mutta asiaa tuntui riittävän kirjaan”, sanoo valokuvaaja Johanna Erjonsalo.

Kaksikon tietokirja Kadonneet tytöt – Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet ilmestyi Atenalta huhtikuussa.

”Tytöt” kirjan nimessä viittaa espanjan kielen sanaan chicas. Sitä käytetään puhekielessä yleisesti prostituoiduista ja ihmiskaupan uhreista, joita kirjaan haastatellut ja kuvatut seksityötä tekevät naiset ovat.

”Ensimmäisellä repparimatkalla moni yrityksistämme päästä ilmiöön kiinni osoittautui vesiperäksi. Aloin hätääntyä, etten saa viikossa tarpeeksi kuvia. Kuvasin Málagan maantiebordellien rakennuksia fikserimme moottoripyörän kyydistä. Sitten löysimme Mujer Emancipada -järjestön. Se auttaa seksityötä tekeviä Guadalhorcen teollisuusalueen kaduilla, ja saimme sen kautta heihin yhteyden. En halunnut kuvata ketään salaa.

Näytin tytöille viitekuvia siitä, mitä olen tekemässä. Luottamuksen luomista haittasi se, että moni ei puhu englantia eivätkä kaikki espanjaakaan. Jälkimmäisellä, puolentoista kuukauden matkalla tilanne oli helpompi, kun tein itsekin avustustyötä ja tulin tutuksi kaduilla.

Valtaosa tytöistä ei halunnut kuvaan, ja kun joku suostui, kuvaustilanteet olivat nopeita. Jokainen ohi ajava auto oli potentiaalinen asiakas. Moni maksaa velkaa matkastaan Eurooppaan tai elättää sukuaan. Kuvasin usein pimeällä, koska se tuntui olevan tytöille turvatekijä, salamasta huolimatta. Kasvoja en kuvannut, koska en halua leimata ketään.

Suunnittelin kuvaavani paljon anonyymeja muotokuvia, mutta jouduin keksimään muuta. Muovituolit, joilla tytöt istuvat, kertovat tyhjinäkin tarinaa. Kuvasin myös ’työvaatteita’, kuten bikineitä ja korkokenkiä, joita he säilyttävät puskissa. Seksin myymiseen liittyy vakavaa rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa. Se unohtuu helposti, kun tytöillä ei ole näkyviä kahleita vaan he näyttävät upeilta.

Kun lähdin toisen kerran kotiin, suunnittelin kuvaavani kaduilla lojuvia käytettyjä kondomeja ja muuta vielä lisää. Kun korona esti palaamisen, kipuilin keskeneräistä materiaalia, mutta nyt olen jo kuvista ylpeä. Ne kertovat ilmiöstä nousematta barrikadeille. Kiihkottomuus on se, millä maailmaa muutetaan.”

Nainen seisoo selin kameraan, salamavalon valaisemana pimeässä.
”Kun romanialainen Maria suostui kuvattavaksi, kuvasin hänet nopeasti ja tajusin vasta myöhemmin, että puu hänen vieressään on asennon kanssa samaa muotokieltä. Maria oli peloissaan, koska miesjoukko oli pahoinpidellyt hänet. EU-kansalaisena hän oli uskaltanut soittaa poliisin, mutta sen tulo oli kestänyt ja tekijät olivat päässeet pakoon. Koska ’asiakkaiden’ joukossa on niitäkin, jotka haluavat vain pahoinpidellä naisia, tytöt pysyttelivät huutomatkan päässä toisistaan.” 
Valkoinen muovituoli tien varressa.
Tyhjä tuoli kertoo Cintian lähteneen seksinostajan matkaan. ”Otin kuvan ensimmäisellä repparimatkalla, kun olimme päässeet prostituoituja auttavan Mujer Emancipada -järjestön mukaan. Nigerialainen Cintia oli ihmiskaupparingin uhri. Myöhemmin poliisi pääsi ringin jäljille ja vapautti hänet. Sen jälkeen tapasin hänet kieli- ja työelämäkurssilla”, sanoo Johanna Erjonsalo.
kenkiä kukkalaatikossa.
Moni naisista tulee Guadalhorcen teollisuusalueelle tavallisissa vaatteissa ja säilyttää ’työvaatteitaan’ pusikoissa. Avustusjärjestö Mujer Emancipadalle voi lahjoittaa heille annettavaksi vaatteita. ”Huomasin symbolisia asioita paremmin ensimmäisellä kuvausmatkalla. Kun myöhemmin olin itsekin avustustöissä, siitä, mitä olin ensin ihmetellyt, tuli hullulla tavalla arkista.”  
Nainen pitää kukkaa kasvojensa edessä.
”Punainen Risti partioi teollisuusalueella auttamassa prostituoituja öisin, ja olimme myös heidän mukanaan. Romanialainen, kuulovammainen Gabriela istui bussipysäkillä. Hän oli työntekijöille entuudestaan tuttu ja olisi poseerannut minulle myös kasvoillaan. En kuitenkaan halunnut paljastaa niitä, jotta kuvani eivät leimaa kuvattavia.” 
kuvassa näkyy kahden naisen kädet. He pitävät toisiaan kädestä kiinni.
”Nigerialainen Ana (oik.) kävi kaduilla juttelemassa tytöille ja julistamassa Jumalan sanaa. Hän oli myös kutsunut heitä kotiinsa syömään ja majoittumaan. Nigerialainen Vivian oli tullut Afrikasta kumiveneellä Italian Lampedusaan. Hän kertoi ehtineensä maksaa matkaa jo kahden vuoden ajan, kun hänen ”madamensa” oli ilmoittanut, ettei kirjanpitoa ole tehty ja maksaminen on aloitettava alusta.”
pimeässä olevan talon oviaukosta tulvii valoa. Oviaukossa näkyy naisen hahmo.
Mujer Emancipada -järjestön parakissa Guadalhorcen teollisuusalueella työskentelevät naiset voivat tehdä HIV- ja raskaustestin sekä vaihtaa vaatteita ja lämmittää ruokansa. Ovella järjestön työntekijä Chica. ”Koronapandemia on vienyt seksikauppaa kaduilta ja seksiklubeilta asuntoihin, jolloin naisten auttaminen on vaikeampaa”, Johanna Erjonsalo sanoo.

Johanna Erjonsalo, 30

  • Keskisuomalainen-konsernin valokuvaaja vuodesta 2013. Elokuusta alkaen opintovapaalla, opiskelee fiktiivistä elokuvaa ja dokumentarismia.
  • Omia töitä muun muassa reportaasit Nepalista maanjäristysten jälkeen ja tyttöjen asemasta Sambiassa sekä Kadonneet tytöt -kirjan kuvat.
  • Erjonsalon ja valokuvaajapuoliso Jetro Stavénin näyttely Tie vie – museotiet suomalaisuuden peilinä on vuoden loppuun asti esillä Mobilia-museossa Kangasalla.

Kuvatoimittaja Ea Vaskon valinta

Ihmiskauppa on vaikea aihe kuvajournalistille. Haastateltavat haluavat pysyä nimettöminä ja kasvottomina, ja tapahtumapaikoille meneminen voi olla vaarallista. Kaisa Beltranin ja Johanna Erjonsalon kirjassa Kadonneet tytöt (Atena, 2021) Erjonsalo kääntää valokuvissaan poissaolon läsnäoloksi. Málagalaisella teollisuusalueella päivystävien prostituoitujen tyhjät muovituolit ja pusikoihin piilotetut kengät muodostuvat voimakkaiksi symboleiksi ihmiskaupan maailmasta.

Huomaamattomiksi tarkoitettujen yksityiskohtien kuvaaminen tuo näkyväksi asian, jota meidän ei haluta katsovan. Seksikaupan uhrit ovat kuvista poissa tai kasvottomia. He ovat joutuneet luovuttamaan elämänsä ohjat jollekin toiselle ja muuttuneet sitä kautta näkymättömiksi.