Journalismi

Millaisissa tapauksissa jutun saa poistaa netistä? Entä milloin muutoksista tai virheiden korjaamisesta ei tarvitse kertoa lukijalle?

Kuvio toistuu usein: Toimittajan tekemä juttu herättää äläkän, toimitukseen tulvii palautetta jutun epätarkkuuksista. Yön pimeydessä joku toimituksesta käy parantelemassa juttua ja otsikointia, mutta ei kerro lukijoille muutoksista. Syntyy uusi äläkkä, kun lukijat huomaavat vaivihkaa tehdyt muutokset.

Jos juttu on ollut pahasti pielessä, toimitus saattaa poistaa sen kokonaan.

Näin kävi esimerkiksi alkuvuodesta, kun Kirkko ja kaupunki -lehden verkkosivuilta poistettiin kolumni maatalouseläinten tehotuotannosta. Kirjoitus sai Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton pillastumaan, minkä jälkeen päätoimittaja päätti poistaa kolumnin.

Huhtikuussa Julkisen sanan neuvosto antoi lehdelle huomautuksen. JSN katsoi kolumnin poiston rikkoneen lukijoiden oikeutta saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Kolmisen vuotta sitten ET-lehti pyysi anteeksi ja poisti verkosta Pirkko Arstilan pahennusta herättäneen kolumnin, jossa Arstila arvosteli nuoren naisen pukeutumista. Poistoa ei käsitelty JSN:ssa.

Mikä on oikea tapa poistaa ja muuttaa julkaistuja juttuja?

 

Journalistin ohjeiden kohta 20 velvoittaa olennaisten asiavirheiden korjaamiseen viipymättä. Lisäksi ohjeessa sanotaan näin:

”Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.”

”Jutun poistoa ei voi käyttää ainoana virheenkorjauksen muotona. Ohje ei kuitenkaan kiellä poistamasta virheellistä juttua ja tekemästä uutta, jossa virheet yksilöidään ja korjataan”, selventää JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen.

Esimerkiksi vuonna 2017 Iltalehti sai langettavan uutisoituaan pastorista, joka joutui krokotiilien syömäksi yritettyään kävellä veden päällä. Tarina oli sepitettä. Lehti ei oikaissut virhettä vaan poisti jutun verkosta kertomatta siitä yleisölle.

JO:sta ei löydy kohtaa, joka suoraan kieltäisi toimitusta muuttamasta tai poistamasta juttuja, joissa ei ole olennaisia asiavirheitä. Tällä perusteella on muun muassa sallittua testata verkossa eri otsikoiden toimivuutta ja valita lopulta niistä vetävin.

Kirkko ja kaupunki -lehden tapauksessa joissakin uutisissa viitattiin JSN:n lausumaan verkkosisältöjen poistamisesta. Sen mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä. Päätösvalta poistoista ja muutoksista on päätoimittajalla.

Lausuma ei kuitenkaan käsittele tuoreiden juttujen muokkaamista eikä kehittyvien uutistapahtumien seuraamista.

”Lausumassa tarkoitetaan tilanteita, joissa vanha juttu alkaa näyttäytyä uudessa valossa. Mainitaan ihmisiä ja heidän tekemisiään. Näiden henkilöiden elämäntilanne voi olla muuttunut, ja vanhalla jutulla voisi olla heille kohtuuttomia seurauksia”, Hyvönen sanoo.

 

Kirkko ja kaupunki sai langettavan Journalistin ohjeiden kohtien 1 ja 2 perusteella.

Niiden mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen ja tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.

Aiemmin ei tiettävästi ole annettu yhtä painokkaita ykköskohtaan perustuvia huomautuksia. Kohdan mukaan yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kolumnin poistaminen haittasi yleisön tiedonsaantia.

Päätös voi vaikuttaa siihen, miten tiedotusvälineet voivat vastedes poistaa vanhoja juttujaan verkosta esimerkiksi uudistusten yhteydessä. Viime keväänä iso osa Vauvan ja Meidän Perheen vanhoista verkkojutuista katosi yleisöltä, kun lehdet siirtyivät Helsingin Sanomien yhteyteen.

”Tämä ulottuvuus pitäisi muistaa, kun tehdään uudistuksia. Jos jutusta on tullut puheenaihe, silloin yleisöllä on oikeus siihen tietoon”, Hyvönen sanoo.

Esimerkiksi Pirkko Arstilan kolumnin poisto voisi JSN:n päätöksen valossa rikkoa JO 1:tä, koska kolumnista ehti tulla puheenaihe. Tapaus on kuitenkin jo vanhentunut.

 

Some-päivityksessä virhe on voinut olla jaetussa jutussa tai sen saatetekstissä.

”Virheellinen päivitys saattaa jäädä elämään omana itsenään Twitterissä. Jos on ison vahingon vaara, poistaisin päivityksen ja tekisin uuden, jossa kertoisin virheestä”, Hyvönen sanoo.

Esimerkiksi vuonna 2018 Ilta-Sanomat sai huomautuksen Facebook-päivityksestä, jossa oli olennainen asiavirhe. Päivityksessä näkyi jutun otsikko, jossa virhe oli. Lehti poisti päivityksen, mutta ei jakanut Facebookissa oikaisua.

Jos tiedotusväline jakaa virheellisen jutun, Hyvösen mukaan olisi syytä jakaa myös jutun korjattu versio.

Toimittajien päivityksiin neuvoston toimivalta ei ulotu.

Saako jutun poistaa verkosta?

KYLLÄ

Kun jutussa ei ole olennaista asiavirhettä eikä sen poisto loukkaa yleisön oikeutta saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Kun jutussa on useita pahoja virheitä ja tilalle tehdään uusi juttu, jossa kerrotaan virheistä.

EI

Kun jutussa on olennainen asiavirhe. Virhe tulee kuitenkin korjata ja kertoa korjauksesta jutussa.

Jos jutun sisältö on olennaista yhteiskunnallistatietoa, sen poistaminen voi olla JO 1:n vastaista.

Vanhoja verkkojuttuja voi poistaa ulkopuolisten pyynnöstä vain poikkeustapauksissa.

Pitääkö jutun muuttamisesta kertoa?

KYLLÄ

Kun on korjattu olennainen asiavirhe, pitää yksilöidä, miten ja milloin se on korjattu.

EI

Kun ei ole kyse olennaisista asiavirheistä. Yleisön palvelun kannalta voi silti olla hyvä kertoa olennaisista muutoksista.